Tähän on tultu ja sinne (Hive Helsinki) ollaan menossa

Orottaminen on kauhiaa

Kahden viikon odotus (lievästi sanottuna pieni jännitys päällä) on ohi. Tänään tuli sähköposti Hive Helsingistä liittyen valintaan. Olet valittu, he kertoivat. Koulu alkaa lokakuun 14, että tänne vaan. Hianua, moon tulos.

Go-NoGo

Nyt on sitte pohorinnan paikka meenkö vai enkö mee (no tietysti meen, mutta spekuloorahan ny vähä). Asia, ehkä se ainut, on selvittää koulun pedagogia. Siis, onko se sellanen että siellä oikeasti oppii. Toimintatavan opin jo koeviikoilla, se sopii mulle. Pedagogiikan suhteen ajattelin luottaa KELA ihmisten ammattitaitoon. Heillä kun on pohdittavana, onko Hive Helsinki tukemisen (lainaa/opintotukea opiskelijoille) arvoinen koulu.

Pari soittoa

Hivelle kun oon jossain paperissa luvannu (on ihan ok) että yhteistyökumppaneille saa tietoa jakaa aiheutti sen, että kaksi ohjelmointiyritystä soiteli tänään iltapäivällä. En vastannu kumpaankaan soittoon, kun oli jotain muuta jännää tekemistä sillä hetkellä. Googlasin soittajien numerot jälkikäteen.
Yllätyin että jo nyt. Liänöö kauhia kysyntä kooraajille, ajattelin.

Kahvia ja joku nisupossu

Ajattelin juhlistaa kouluun pääsyä kahvilla ja yhyrellä nisupossulla ja niillä karistaa hyvän olon tunteen. Hyvästä olosta lapaantuu, se ei oo hyväksi jos kauan jatkuu.

Mitä seuraavaksi

Hyvän palautteen (kiitos blogin lukijoille) ansiosta ajattelin jatkaa blogiin kirjoittamista edelleen. Harvemmalla tahdilla (viikoittain arvelisin) kuitenkin. Nyt tarvii listata asioota mitä pitää teherä ennenkuin kouluun päätän mennä (rekisteröidyin jo kylläkin kouluun) ja asioita mitkä ennen kouluun menoa pitää olla järiestykses. Mutta juarahan ny ne kahvit ja syärähän possumunkki (nisupossu) ensi.

Se on siinä

Tarinaa perjantaista (2.8.2019)

Final exam.

Koe alakaa kohta (klo 10am). Täytyy sanoa että pikkuusen jännitää. Ei täs ny mihinää paniikis kumminkaa olla. Tiedän että osaan, se rauhoottaa. Seuraavat kahdeksan tuntia kokeessa tuntuu pitkältä. Onneksi sain muutamia vinkkejä opiskelukavereilta eilen. Sekin vähentää hermostusta. Hypistelen eväsjuomia käsissä. Onneksi ei putua lattialle. Koeluakan ovi aukiaa, moon ensimmäänen kun menöö sisälle. Loggaan koneelle ja chekkaan että kaikki on valmiina. Täs kohtaa hermostus/jännitys katuaa, kun huamaan että kaikki on ok. Kokeen alkuun on 13 minuuttia. Kirjoitan apuohjelmia niin monta kun ehdin. Perustuu siis arvaukseen että mimmosia tehtäviä kokeessa ehkä tulee. Eka tehtävä on aika helppo, mutta onnistuin feilaamaan sen. Jostain syystä ei tullut sen kummempaa hermostusta (fokus tekemiseen oli kohdillaan). Neljä seuraavaa meni oikein. Se riitti testin läpimenoon. En hukannut aikaa siitä juhlimiseen vaan siirryin seuraavaan tehtävään. Tiesin hyvin mitä pitää tehdä, sain kuitenkin siihen tehtävään menemään aikaa kokonaiset kaksi tuntia. Fokusoin testaamiseen, niinkuin neljässä edellisessäkin tehtävässä. Tekemisten testaaminen on jääny testiviikkojen aikana vähemmälle. Testaus oli tässä tehtävässä haastavampaa, siksi aikaa kului. ”grademe” sanan kirjoittaminen ja entterin painaminen aiheutti tällä kertaa tavallista isomman jännityksen. Ne 20 sekuntia oli pitkiä. Ajattelin että jos se mulinexi (ei oo sen pilvipurnukan oikea nimi, mutta sillä mä nyt meen) palauttaa FAILED niin sit kyllä tulee paha mieli. Onneksi tuli PASSED (oikeesti siinä luki successful, mutta ihan sama). Seuraaviin kahteen tehtävään meni loppuaika kahdeksan tunnin kokeesta. 17:54 kirjoitin finish, suljin koneen ja lähdin pois. Se oli siinä, ajattelin. Koe oli kiva ja siitä jäi hyvä fiilis. Nyt sitten odotellaan, tuleeko valituksi kouluun.

Miten koeviikot meni niinku omasta mielestä

Uskon että tulen valituksi kouluun. En keksi miksi en tulisi valituksi, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Ennakko-odotuksiin peilaten kaikki on mennyt about odotusten mukaisesti. Jälkikäteen ajateltuna yllättävintä oli kokonaisuuden toimivuus. Toisaalta en odottanut että ei toimisi. Ilmastoinnin kanssa oli ekoina päivinä haasteita (saivat korjattua ongelman). Yhteishenki koeviikoilla oli erinomaista. Oppimistapa soii minulle hyvin (tai ainakin koin niin). Ei tuu mieleen mitään asiaa jota pitäisi koulun koeviikoissa ja ympäristössä parantaa. Ennakkoarvailujen (ja osittain faktojenkin) perusteella fokusoin koeviikoilla kolmeen asiaan. Tehtävien tekeminen >12 tuntia joka päivä, muiden oppilaiden tehtävien evaluointi ja ryhmätöihin fokusointi.

Mitä opin

Opin että opin, joskaan ei se yllätys ollut (täs vähä sitä pohojalaasuutta taas). Opin C-ohjelmointia paljon. C-kielen perusteet on nyt hakattu selkäytimeen. Opin että Hive Helsinki Coding School saattaa olla hyvä vaihtoehto oppimistavoitteitteni saavuttamiseen (refer to my first blog post). Koulun pedakogiikasta tarvin vielä varmistuksen (selvitän sen asian tarkemmin jos tulen kouluun valituksi).

Mitä seuraavaksi

Orotusta pari viikkoa. Sitte tiärän, oonko tullu valituksi kouluhun. Sen tiaron perusteella teherähän seuraavia päätöksiä.

Se avoin kysymys

Jääkiekkotermeillä tämän blogin avasin, ja niin myös lopetan (päivitän blogin, kun saan tiedon että pääsinkö kouluun)
Tässä on "se" avoin kysymys: Mörkö

Vähän lepposampaa opiskelua

Tarinaa tiistaista, keskiviikosta ja torstaista (30.7 -- 1.8.2019)

Parityö tehdään fiilispohjalla

Tiistaiaamuna lähdin vasta 6:43 junalla. Parityötä tehdään fiilis pohjalla. Katotaan miten etenee ja tehdään korjaavia liikkeitä matkan varrella.

iPad hukassa, elämä pilalla

Päivällä taas perinteinen kahvimatka Hakaniemen torille. E-skootteri rupes vinoilemaan. Max speed 5km/h. Pysähdyin, lopetin vuokrauksen ja soitin supportiin. Siinä kävellessä 300-400 metriä torille tajusin vasta kahvia ostaessa että missä on iPad. Se kauhun hetki (elämä pysähty hetkeksi). Juoksin takas skootterin luo. Siellä "ipadi" odotti, onneksi.

Kuka mahtaa olla in...

Tänään tiistaina tuli ekan kerran fiilis että I’m in. Siis että saatan ehkä tulla valituksi kouluun. Voi olla että oon väärässä, kyse on tunteesta eikä mistään mulla tiedossa olevasta mitattavasta faktasta.

Any case, ryhmätyöstä saatu palaute on huomioitu tulevassa kehityksessä. Pisteitä tuli tasan 0 kappaletta.

Tällä hetkellä on vahva hyvänolon tunne. Se pitäis saada karistettua miälestä pois ennen perjantain final examia. Siälon paree olla nöyrällä miälellä.

Tänään keskiviikkona on viimeinen päivä kun on tehtäviä. Vähä niinku viimeistä päivää viedään. Parityö valmistuu tänään. On jo hyvässä hapessa. No, ei se ihan valmiiksi tullut se parityö. Pientä säätöä oli vielä iltayhdeksältä.

Piscine vaiheen oppimiset on opittu

Nyt on vähän niinku kaikki oppiminen opittu. Jäljellä on huomisen perjantain koe, joka kestää kahdeksan tuntia. Ei mitään käsitystä miten se tarkkaan ottaen menee (tai nyt torstaina illalla on kun luin että saa ottaa syötävää mukaan). Lähden kokeeseen silleen että kahdeksan tuntia teen tehtäviä ja se on sitte siinä. Jos edelliseen examiin on uskominen niin tästäkin tulee ihan kivaa ja nautittavaa tekemistä.

Parityön evaluointi oli tänään torstaina. Pieleen meni meidän osalta. Kolme pientä unohdusta. Elikkä nolla pistettä. Tarkkuusasioita jälleen kerran.

Tänään oli infotilaisuus tulevasta koulusta (joka siis alkaa lokakuussa jos sinne tulee valituksi). Tilaisuudessa tuli paljon tietoa. Nyt mun suunta on vahvasti selvä. Tiedän mihin keskittyä, jos valinta kouluun osuu kohdalleen. Lähden siinä pallukkakuviossa itään päin, jos pallukkakuvaa katotaan etelästä pohjoisen suuntaan (jos ei tullu seleväksi niin ei ollu tarkootuskaa viälä täs vaihees). Palaan aiheeseen tuannempana.

18:30 lähdin kotiin. Oli 11 tunnin päivä tänään, tavallista lyhyempi.