Kaks+ ekaa kuukautta Hive Helsinki koodikoulussa

Ajattelin vähän pohtia (ja oon pohtinukki) yleisemmin reilua kahta ekaa kuukautta.
Tässä vähän tarinaa omasta näkökulmasta.

Summattuna

• Kivaa on. Nautin joka hetkestä (ellei lasketa yhtä tuskaista aikaa).
• Haastava koulu. Copy pastellakin pääsee eteenpäin. Kosahtaa kokeisiin. Niissä ollaan yksin koneen kanssa. Apuja ei ole saatavilla. Siinä tuloo äitiä ikävä jos on oikonu.
• Evaluoinnit, joissa arvioidaan toisen oppilaan tekemää projektia on vähän kaksijakoinen. Annettu 30 min on lyhyt aika. Ajattelen että se on hyvä ettei aikaa kuluteta kohtuuttomasti. Toisaalta en tiedä vieläkään mihin asioihin pitäisi fokusoida sen 30 min aikana. Testaamiseen vai toteutukseen. Tämä on asia jonka eteen mun tarvii tehdä lisää.
• Oppimisen metodit sopii mulle erittäin hyvin. Elikkä tehtäviä saa tehdä yksi kerrallaan (ei oo sitä seitsemää hommaa rinnakkain). Eteneminen on johdonmukaista (ei hyppimistä sinne tänne).
• Etenemiselle on perusaikataulu. Siinä oon hyvin pysynyt. Muilta osin aikataulutus on omissa käsissä. Mulle se on tarkoittanut lähes jokapäiväistä opiskelua koulussa. Innostus ja oppimisen ilo on valtava.
• Kotonakin voi tehdä ison osan tehtävistä. Oon pitänyt kuitenkin sen ajatuksen että opiskelen vain koulussa. Okei, on totta että joskus googlaan uusia toteutusmahdollisuuksia myös kotona. Varsinainen koodaus on pysynyt koulussa. Okei, on totta että joskus harjoittelen jonkun tehtävän uudelleen kotona. Kuitenkin, oon koulussa enemmän kuin kotona. Tämä selevä.
• Tarkempia tavoitteita mulla on kaksi. C-koodaus on hyvin koneläheistä verrattuna python koodiin. Silloin tällöin pohdin saanko koulussa omat kirjastot siihen tasoon että koodi C:llä syntyy yhtä nopeasti kuin koodi pythonilla. Toisaalta en ole varma onko se edes tarpeen. Toinen asia on algoritmit. Nyt kun oon oppinut vain jotain algoritmin palasia niin haaveilen pääseväni sille tasolle että opin ymmärtämään helposti vaativimpiakin algoritmeja. Tässä kohtaa mulla on vahva luottamus (perustuu projekteihin joita teen ja joita on tulossa) että oppimisen stepit on oikeita.

Kivaa on

Koulunkäynti on pikkuusen yllättänyt mukavuudellaan. Odotusarvot olivat korkealla jo ennen koulun alkua, mutta silti. Psykologi osaas varmahan kertua miten työelämästä tauolle siirtyminen vaikuttaa. Haasteen siinä pohorinnas aiheuttaa se että kivaa oli töissäkin eikä työ ja nykyinen opiskelu ei oo niin kovin kaukana toisistaan. Ehkä onnistuin luomaan itselleni oppimisen kannalta kaikin puolin ihanteelliset olosuhteet (pohojalaanen harvoon kehuu ittiänsä).

Koulu on haastava

Oon kuitenkin pysynyt hyvin mukavuusalueella. Netistä löytyy paljon tietoa edellisten oppilaiden toimesta. Tarkoittaa että tehtäviin (projekteihin) löytyy valmiita vastauksia netistä. Mun toimintatapa on ollu hakata päätä seinään ja hakea tietoa yksittäisiin detaleihin netistä tai kysymällä koulukavereilta. Oon myös välillä lukenut valmiita vastauksia ja verrannut niitä omiin tekemisiini. Kun oma toteutus on valmiina niin vertaaminen toisten toteutuksiin toimii hyvin. Haastavaksi koulun tekee aikataulut ja kokeet. Aikataulut ohjaa edistymään opinnoissa. Siinä on riskinsä myös siihen että vähän oikoo pysyäkseen aikataulussa. Kokeet on hyviä siinä että oppimista oikeasti mitataan. Haasteena kokeessa on armottomuus (purnukka pilvessä on kylmä kaveri). Pienikin virhe ja nolla pistettä.

Evaluoinnit ja niistä hyäryn saaminen

Ei niinkään niiden tekeminen vaan niistä maksimaalinen opin saaminen. Ohje evaluointiin tulee just kun evaluointi alkaa, elikkä siihen ei voi etukäteen tutustua. 30 minuutin aikana ei kovin paljon ehdi tehdä. Ehkä evaluoinnista saisi enemmän jos tekisi omia spesiaaleja testejä jotka kiinnostaa. Sen kautta voisi syntyä rakentavaa keskustelua. Toisaalta vois lähteä piirtämään itselle overview kuvaa tai ranskalaisia viivoja evaluoitavan tarinan perusteella. Niin ja tuli tehtyä yks kauhian pitkä evaluointi. Kolme tuntia. Siinä keskusteltiin ip verkon, virtuaaliverkon ja linux ympäristön perusteista.

Vapaus opiskelussa

Koulu antaa täyden vapauden aikatauluttaa oma opiskelu. Sopii mulle. Teen mieluummin kuin jätän huomiselle enkä osaa juurikaan ottaa tressiä. Opiskelijalla ei ole kouluaikalakia, ihan vaan tiaroksi. Yks asia on aikataulut opinnoissa etenemiselle. Silleen olen hyvässä aikataulussa että olen kolme viikkoa etuajassa. Silti, olen pikkuisen huolissani ettei aikataulu ohjaa tekemisiä liikaa. Toisaalta, olen ollut koulussa lähes joka päivä. Tarvii pohtia onko se mitä opiskelijalta edellytetään pysyäkseen aikataulussa. Tässä kohtaa pitää pikkuusen verrata työelämääni ja nykyistä opiskelua. Elikkä, töissä oli helppo kävellä esimiehen (kiitos heille monille) luokse ja avautua asioista jotka huolettivat. Koulussa vastaavaa vaihtoehtoa ei ole. On semmonen yhteyshenkilö jolle voi varata ajan. On tyhjää parempi mutta en koe sitä niin hyväksi kuin työelämässä. En koe tätä asiaa itselleni ongelmaksi, kunhan vain vertailin. Työasiat töissä ja kouluasiat koulussa ei toimi koulun kohdalla. Tarvii olla jotain muuta. Vaikeasti tämän kerroin, mutta olokohon. Palaan asiahan jos tarpeen.

Kouluaika ja muuaika.

Ekat kaksi kuukautta oon vetänyt nupit kaakossa (aivan hervoton opiskelutahti). Tehtäviä voi tehdä kotonakin. Oon kuitenkin päätynyt siihen että teen vain koulussa. Pre-opiskelua teen kotonakin, liittyen tiedon hakemiseen. Varsinainen koodin kirjoitus tapahtuu koulussa. Koulu on mulle kiva yhteisö jossa tapaa muita opiskelijoita. Sosiaaliset tilat ovat hyviä ja yhteiselo toimii.

Mitä mä oon niinku oppinu

Oon oppinu C-koodin tekemisen. On fiilis että C-koodi on nyt jotakuinkin täydellisesti hanskassa. On varmasti joitain asioita joita en ole vielä käyttänyt mutta kokonaisuuden kannalta lienevät pieniä palasia. jännä juttu joka on tullut vastaan liittyy suunnitelmalliseen koodaamiseen. Jostain syystä en tee edelleenkään high level koodausta vaan lähden suoraan toteuttamaan funktionaalisuutta. Oon hiukkasen yllättynyt että se toimii niinkin hyvin. Voisko tästä ajatella että opiskeluvaiheessa on parempi tehdä asioita sen enempää miettimättä. Muutaman kerran oon palannut joihinkin toteutuksiin (viimeksi tänään) kun oon huomannu että asian voisi tehdä paremmin. Koodit joita teen on tullut rakenteellisemmaksi. Se max 25 riviä per funktio ei oo enää mikään ongelma. Koodi ei myöskään hajoa käsiin (siis silleen että ei ymmärrä omaa koodia). Algoritmit, niitä en ole juurikaan vielä oppinut. Veikkaan että kohta alan oppia, kunhan pääsen seuraaviin projekteihin. Nyt on luotu pohja tekemiselle (C-koodaamisesta on tullut työkalu). Kolme kuukautta C-kielen oppimiseen meni (sisältää koekuukauden). Onko se nopeesti opittu vai en osaa sanoa. Sen voin sanoa että selkäytimessä se on. Tähdet, sulut, muistin allokointi, struktuurit ja funktiokutsut menee vaikka unissaan (pikkuusen tuli taas kehuttua).

Mitä mun tarttoo oppia seuraavaksi

Algoritmit (se miksi oon kouluun tullu) tullee opittua seuraavissa projekteissa. Evaluoinnin maksimaalinen hyödyntäminen. Koodin pitäminen strukturoituna. Funktioiden toteutusten high level kuvaus. Nua tuloo täs niinku päällimmääsenä miälehen.

Onko koulu stressaavaa.

Mielestäni sopiva stressi on päällä. Vauhdikkaan alun jälkeen aikataulupaineita ei ole, joten projekteja voi tehdä omalla tahdilla fokusoiden oppimiseen ja hyvin tekemiseen. On semmonen fiilis että tehtävistä selviää vaikka haastavia onkin. Vähän oon lukassu tulevia tehtäviä. Nopeella lukemisella tehtäviä ei oikein ymmärrä. Otsikon perusteella (algoritmeja) juurikin sellaista mitä odotan kohtaavani.

Laittamatta mitään sen suurempia haavaita, uutta vuatta kohoren. Yritän pysyä asias ja keskittyä tekemisehen.

Suosta on noustu

Keskiviikko (4.12.2019)

Klo 6:30 pyörä varastosta ja kouluun. Ekaksi ajattelen ottaa ft_printf projektikuvauksen ja paloitella se vaatimuksiksi. Siitä sitte kun väsyy ja kyllästyy dokumentin lukemiseen ja paloitteluun niin aloitan koodaamisen.
Koodaus lähti hyvin liikkeelle. Valitsin ekan mieleen tulevan toteutustavan ja aloin kirjoittamaan. Jotenkin toi koodaaminen on kivaa kun tekee vaan sen enempää pohtimatta. Alkaa olla C-kieli silleen hyvin hanskassa ettei tarvi hirveesti miettiä. Tekee vaan miten parhaalta tuntuu. Repussa alkaa olla hyvät eväät.
Joku vois ajatella että pitää tehdä ensin high level design ja sitten low level. Niin voi tehdä jos tietää tasan tarkkaan miten kannattaa tehdä. Ajattelen että kannattaa tehdä pari prototyyppiä ensin ja sen jälkeen varsinainen toteutus. Tässä tapauksessa tarkoittaa että ft_printf saattaa mennä uusintaan joskus tulevaisuudessa. Ei olisi eka funktio jolle niin käy.

Tiistai (3.12.2019)

Kokeet tänään. En enää osaa sanoa hermostuttaako, ärsyttääkö vai jotain muuta. Vaivaa kumminkin.
Alottanen seuraavan projektin tänään. Se on ft_printf. Tarkoittaa että siinä projektissa koodataan C-kirjaston funktio printf alusta alkaen. Tämä on mielestäni viimeinen projekti jossa opiskellaan C-koodausta. Tämän jälkeen oletetaan että C-koodaus on hakattu selkäytimeen. Elikkä C-koodaus on työkalu jota käytetään haastavien tehtävien ratkaisemiseen. Tämä ajatustapa on ok mulle. Toisaalta itteppähän tuan erellisen miälipiteen tuahon kiriootin.
Jos tämän päivän kokeet feilaa niin pitääsköhän täs ruveta rustaamahan epäluattamus lausetta ittelle. Ja sitte äänestää. Järki sanoos että mee eteheppäin, mutta tunnepualella pikkuusen miälipiteet rakooloo.
Kirjoitin koulussa yhden mahdolisen koetehtävän uusiksi. Yks niistä jotka oli kerran kokeissa. Tunti siinä meni kun tein sen uudella idealla. Ei menny heti ihan putkeen ja jäin miettimään oliko se mun tyhmä toteutus kokeissa parempi kuin tämä uus, muka fiksumpi toteutus. Jäi epäselvien listalle tämä pohdinta. Tuli kuitenkin harjoiteltua pikkuusen.
Ennen koetta katsoin padilta Sammakko Antin (pikkuusen asiaton nimitys) seikkailuja. Kokeeseen menin heti kun ovi aukes. Tavoille uskollisena kirjoitin muutaman apufunktion ennen kokeen alkua. Kirjoitan funktioita joita arvelen tarvivani kokeessa. No, niistä ei tänään osunu ykskää. Tuli kuitenkin lämmiteltyä hyvä koodaus flow itselle (voiko noin sanoa, en tiedä). Kokeessa menin taas suoraan levelille 4. Tarkottaa että yksi onnistunut tehtävä riittää kokeen passaamiseen (läpäisyyn). Tehtävä vaikutti helpolta vaikka en ollut sitä koskaan tehnytkään. Luin tehtävänannon ainakin miljoona ketaa (pikkuusen liioottelua tuas lausees). Sain tehtyä sen 20 minuutissa ja testiohjelman siinä samassa. Sitte tuli kauhia epätietoosuus. Nousevassa järjestyksessä (ascending order), onko se niinku että pienempi luku ensin vai että suurempi luku ensin. Manasin (man pages in linux) hullun lailla varmistaakseni asian. Siihen meni hetki ennenkuin sain asian varmistettua. En tiedä miksi tommonen itsestäänselvyys niinkin suuren draaman aiheutti. Se mistä olin kovasti iloinen oli että osasin jo koodin tekovaiheessa katsoa että input on unsigned int. Elikkä loop counteri pitää olla unsigned int kans ettei isojen numerooren kans käy häjysti. Nua on jus niitä juttuja jotka erellisellä kerralla jäi huamaamatta (fokus asiootten oikeen tekemisehen oli kohorallansa). grdeme (se purnukka siellä pilvessä) pureskeli mun soluutonia pitkän aikaa. Läpi meni (80/100). Molin iloonen. Varmistin vielä että läpi oli menny. Seuraava tehtävä olis ollu brackets. Kiriootin finish enkä jääny pohtimahan seuraavaa tehtävää. 34 minuuttia kesti tämä koe (hyvin taputeltu, ajattelin). Olis ollu viälä kaks ja puali tuntia aikaa. Täs kohtaa mulle riitti läpi pääsy. Nyt on luottamus ittehen palautettu. Molin oikiasti iloonen. Lähärin kotia.
Huamenna voin aloottaa sen ft_printf projektin hyvin miälin. Toisaalta ei koekaan sen suurempaa tuskaa ollu. Oli vain pikkusen kertyny peräkkääsiä epäonnistumisia.

Maanantai (2.12.2019)

Pientä väsyä havaittavissa. Ei mitään kiirettä kouluun. Silti on jotenkin innostus poissa. Tiistain koe lie taas alkaa hermostuttaa. Josko jättäisin väliin tällä kertaa. Kolmas perättäinen 0 olis jo aika kamalaa. Hyvä pyöräilysää. Piristi kummasti aamua pyöräillä 20km matka kouluun.
Tänään pushaan init projektin (siis se linux admin projekti). Sen verran on nyt itseluottamus hukassa että tuntuu että tämäkin projekti feilaa. Kamalaa tämmönen pula-aika.
Noniin, ilmoittauduin sitte taas tiistain kokeeseen. Oon nyt niin monta kertaa feilannu hualimattomuuteen. Saa nähärä meneekö tämä jo syvemmän masennuksen puolelle. Olis kiva olla puhumassa siitä että mitenkä tästäkin selvittiin. Nyt en oo siälä. Oon keskellä kuraa. Työkaveri kertoi että nauti matkasta. Nyt just en tiedä miten toteuttaa kyseistä plääniä.
Init projekti tuli valmiiksi tarkoittaa että olen aikataulullisesti Tammikuun toisella viikolla. Elikkä ihan hyvin oon vauhdissa pysyny.
Tänään evaluoin toisten tekemisiä. Opin itsekkin.
Niin ja oli vaalit oppilas mikä sen nimimonkaan. Elikkä se jengi joka pitää meidän hivenerien (Hivehelsinki koodikoulussa opiskelevat) puolia maailman myrskyissä.

Sunnuntai (1.12.2019)

En mee kouluun tänään. Kirjoittelin huvikseni aamulla yhtä checkmate funktiota.

Lauantai (30.11.2019)

En mee kouluun tänään. On muuta

Perjantai (29.11.2019)

Tämä koulupäivä jää nyt väliin. On muuta tekemistä.

Torstai (28.11.2019)

Tästä päivästä ei mitään sanottavaa