Keskiviikko (4.12.2019)
Klo 6:30 pyörä varastosta ja kouluun. Ekaksi ajattelen ottaa ft_printf projektikuvauksen ja paloitella se vaatimuksiksi. Siitä sitte kun väsyy ja kyllästyy dokumentin lukemiseen ja paloitteluun niin aloitan koodaamisen.Koodaus lähti hyvin liikkeelle. Valitsin ekan mieleen tulevan toteutustavan ja aloin kirjoittamaan. Jotenkin toi koodaaminen on kivaa kun tekee vaan sen enempää pohtimatta. Alkaa olla C-kieli silleen hyvin hanskassa ettei tarvi hirveesti miettiä. Tekee vaan miten parhaalta tuntuu. Repussa alkaa olla hyvät eväät.
Joku vois ajatella että pitää tehdä ensin high level design ja sitten low level. Niin voi tehdä jos tietää tasan tarkkaan miten kannattaa tehdä. Ajattelen että kannattaa tehdä pari prototyyppiä ensin ja sen jälkeen varsinainen toteutus. Tässä tapauksessa tarkoittaa että ft_printf saattaa mennä uusintaan joskus tulevaisuudessa. Ei olisi eka funktio jolle niin käy.
Tiistai (3.12.2019)
Kokeet tänään. En enää osaa sanoa hermostuttaako, ärsyttääkö vai jotain muuta. Vaivaa kumminkin.Alottanen seuraavan projektin tänään. Se on ft_printf. Tarkoittaa että siinä projektissa koodataan C-kirjaston funktio printf alusta alkaen. Tämä on mielestäni viimeinen projekti jossa opiskellaan C-koodausta. Tämän jälkeen oletetaan että C-koodaus on hakattu selkäytimeen. Elikkä C-koodaus on työkalu jota käytetään haastavien tehtävien ratkaisemiseen. Tämä ajatustapa on ok mulle. Toisaalta itteppähän tuan erellisen miälipiteen tuahon kiriootin.
Jos tämän päivän kokeet feilaa niin pitääsköhän täs ruveta rustaamahan epäluattamus lausetta ittelle. Ja sitte äänestää. Järki sanoos että mee eteheppäin, mutta tunnepualella pikkuusen miälipiteet rakooloo.
Kirjoitin koulussa yhden mahdolisen koetehtävän uusiksi. Yks niistä jotka oli kerran kokeissa. Tunti siinä meni kun tein sen uudella idealla. Ei menny heti ihan putkeen ja jäin miettimään oliko se mun tyhmä toteutus kokeissa parempi kuin tämä uus, muka fiksumpi toteutus. Jäi epäselvien listalle tämä pohdinta. Tuli kuitenkin harjoiteltua pikkuusen.
Ennen koetta katsoin padilta Sammakko Antin (pikkuusen asiaton nimitys) seikkailuja. Kokeeseen menin heti kun ovi aukes. Tavoille uskollisena kirjoitin muutaman apufunktion ennen kokeen alkua. Kirjoitan funktioita joita arvelen tarvivani kokeessa. No, niistä ei tänään osunu ykskää. Tuli kuitenkin lämmiteltyä hyvä koodaus flow itselle (voiko noin sanoa, en tiedä). Kokeessa menin taas suoraan levelille 4. Tarkottaa että yksi onnistunut tehtävä riittää kokeen passaamiseen (läpäisyyn). Tehtävä vaikutti helpolta vaikka en ollut sitä koskaan tehnytkään. Luin tehtävänannon ainakin miljoona ketaa (pikkuusen liioottelua tuas lausees). Sain tehtyä sen 20 minuutissa ja testiohjelman siinä samassa. Sitte tuli kauhia epätietoosuus. Nousevassa järjestyksessä (ascending order), onko se niinku että pienempi luku ensin vai että suurempi luku ensin. Manasin (man pages in linux) hullun lailla varmistaakseni asian. Siihen meni hetki ennenkuin sain asian varmistettua. En tiedä miksi tommonen itsestäänselvyys niinkin suuren draaman aiheutti. Se mistä olin kovasti iloinen oli että osasin jo koodin tekovaiheessa katsoa että input on unsigned int. Elikkä loop counteri pitää olla unsigned int kans ettei isojen numerooren kans käy häjysti. Nua on jus niitä juttuja jotka erellisellä kerralla jäi huamaamatta (fokus asiootten oikeen tekemisehen oli kohorallansa). grdeme (se purnukka siellä pilvessä) pureskeli mun soluutonia pitkän aikaa. Läpi meni (80/100). Molin iloonen. Varmistin vielä että läpi oli menny. Seuraava tehtävä olis ollu brackets. Kiriootin finish enkä jääny pohtimahan seuraavaa tehtävää. 34 minuuttia kesti tämä koe (hyvin taputeltu, ajattelin). Olis ollu viälä kaks ja puali tuntia aikaa. Täs kohtaa mulle riitti läpi pääsy. Nyt on luottamus ittehen palautettu. Molin oikiasti iloonen. Lähärin kotia.
Huamenna voin aloottaa sen ft_printf projektin hyvin miälin. Toisaalta ei koekaan sen suurempaa tuskaa ollu. Oli vain pikkusen kertyny peräkkääsiä epäonnistumisia.
Maanantai (2.12.2019)
Pientä väsyä havaittavissa. Ei mitään kiirettä kouluun. Silti on jotenkin innostus poissa. Tiistain koe lie taas alkaa hermostuttaa. Josko jättäisin väliin tällä kertaa. Kolmas perättäinen 0 olis jo aika kamalaa. Hyvä pyöräilysää. Piristi kummasti aamua pyöräillä 20km matka kouluun.Tänään pushaan init projektin (siis se linux admin projekti). Sen verran on nyt itseluottamus hukassa että tuntuu että tämäkin projekti feilaa. Kamalaa tämmönen pula-aika.
Noniin, ilmoittauduin sitte taas tiistain kokeeseen. Oon nyt niin monta kertaa feilannu hualimattomuuteen. Saa nähärä meneekö tämä jo syvemmän masennuksen puolelle. Olis kiva olla puhumassa siitä että mitenkä tästäkin selvittiin. Nyt en oo siälä. Oon keskellä kuraa. Työkaveri kertoi että nauti matkasta. Nyt just en tiedä miten toteuttaa kyseistä plääniä.
Init projekti tuli valmiiksi tarkoittaa että olen aikataulullisesti Tammikuun toisella viikolla. Elikkä ihan hyvin oon vauhdissa pysyny.
Tänään evaluoin toisten tekemisiä. Opin itsekkin.
Niin ja oli vaalit oppilas mikä sen nimimonkaan. Elikkä se jengi joka pitää meidän hivenerien (Hivehelsinki koodikoulussa opiskelevat) puolia maailman myrskyissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti