Viimeinen kuukausi koulussa (Tammikuu 2022)

Jännästi motivaatio opiskeluun romahti. Olin ajatellut (ajatella jotain on synonyymi sanalle tavoite) että teen vielä Docker projektin. Se jäi kuitenkin tekemättä kun innostus vain katosi. Olin kovasti iloinen kun motivaatio oli pysynyt vahvana koko 2+ vuotisen opiskelun ajan. Nyt huomasin innostuksen työelämään lisääntyvän päivä päivältä. En vielä tiennyt, enkä siihen energiaa kuluttanut, mitä tulen tekemään kun työelämään palaan. Mun ajatuksena (siis tavoite tämä) oli jotain machine learning juttuja mobiiliverkon funktioihin (no, niinhän siinä kävikin). Kovasti on ollut jännä fiilis (samanlainen kuin Pekalla Pasila ohjelmassa) kouluaikaan liittyen. Pitää sanoa (ja sanonkin) että kouluaika on ollut taas yksi monista parhaista ajoista elämässä. Onnistuin nauttimaan opiskeluajasta. Pedakokin (se kaveri joka Hivessä on oppimiskartan kokannut) sanoin kouluaika oli matka, jossa Hive rakensi kartan ja Jussi sitä ilolla seurasi. Silti, kun ovesta pihalle kävelin (toki tiesin että voin aina palata, ja niin teinkin heti ekalla kesälomalla) en tuntenut mitään sen suurempaa kaipuuta kouluun. Vähän on kylmää tekstiä mutta minkäs fiilikselle voi. Puhkuin jo intoa päästä takaisin töihin.

Reilu vuosi työelämässä

Helmikuussa 2022 tein paluun työelämään. Kävin työpaikkalla (officella) ja sanoin, moi. Siitä lähtien oon pääsääntöisesti kotona asunut ja etätyötä tehnyt. Viihdyn kotona. Tämä kummallinen avautuminen johtuu siitä että ennen kouluaikaa matkustin satoja (en tuhansia) päiviä vuodessa. Jo ennen koulua olin päätynyt siihen että maailma on mun osalta nähty (ei tarkoita etten olisi valmis matkustamaan edelleen). Koronan aiheuttama etä-työskentely oli siis täydellinen mätsi mulle. Nyt saan kirjoittaa koodia päivittäin projektissa jossa machine learning on se juttu. Moon niin iloonen.

Kesällä 2022 tein paluun kouluun (hetkeksi)

Kesälomalla innostuin palaamaan kouluun tehdäkseni Docker projektin. Vähän vaivas kun en ollut saavuttanut 14 leveliä (nyt se on saavutettu). Tein docker projektin ja olen iloinen kun tein sen. Opin siitäkin paljon.

Mitä hyötyä oli koulunkäynnistä Hivessä?

Lyhyesti sanottuna se meni näin. 2019/10 menin kouluun. Aivan kuin olisi ollut next projekti ja 2022/02 menin takas töihin aivan kuin se olis ollu next projekti. Ja monta projektia koulussa siinä välissä. Swäppi kouluun ja takas työelämään oli kummallisen helppoa. En lähde sitä mun keittiö-psykologin taidoilla analysoimaan.
Lyhyesti sanottuna (part 2, niinku tiktokissa on tapana sanoa) en oo paljoakaan miettinyt mitä koulusta oli hyötyä. Nyt vähän mietin. Tässä analyysiä.
Yleensä (siis mun työhistoriaan referoiden) eka vuosi uudessa työympäristössä (teknologia muuttuu rooli muuttuu) on ollut haastava. Opittavia asioita on paljon ja osaaminen niihin vähissä. Nyt kun koulusta tulin töihin uusiin tehtäviin olin paljon valmiimpi uusiin asioihin. Ehkä ne uudet asiat tuli opittua koulussa ja osaaminen oli hyvällä tasolla heti alussa.
Nyt listaa pöytään, täs tuloo: Norminette, Evaluoinnit, Docker, Multilayer perceptron.

Miksi just nua? Norminette ohjas mut kirjoittamaan koodia jossa rakenne on selkeä. Evaluoinnit opetti mut ymmärtämään että koodi pitää olla sellaista että sen voi kertoa muillekkin ja että muiden pitää pystyä sitä lukemaan. Docker oli siitä hyvä että nopeutti mua tulevassa k8s jutskan käytössä. Multilayer projekti jonka myös kirjoitin C:llä ihan nollasta opetti mut ymmärtämään neural verkon detailit.

Olen iloinen Hive koulun pedagogiikasta. Yllä listaamani asiat on vain pintaraapaisu hyvistä asioista. Koulu kokonaisuutena sopi mulle täydellisesti.

Yks iso asia oli myös reilun kahden vuoden tauko 30+ vuoden työelämästä. Mulle koulu oli rentouttava kokemus. Siitäkin huolimatta että ei koulua kait ihan helppona pidetä (En osaa sanoa). Ja siitäkin huolimatta että ekat 4 kuukautta olin koulussa joka päivä (sisältäen la ja su). Poikkeuksena oli joulun 1-2 päivää ja tammikuussa 5 päivää. Kotun virona (Korona, siis) aiheutti aharistusta kun opiskelu tyssäs hetkeksi maaliskuussa 2020.  Tuli lievää aharistusta kun koulu sanoi että nyt ei odoteta opiskelijoilta opiskelun edistymistä. Mulle toi lause aiheutti haasteen. Olin hetken opiskelematta, sitten tuli paha mieli ja jatkoin opiskelua kotona. Sit koulukin adaptoitui ja pystyttiin jatkamaan opiskelua etänä (tämä siis sen ajan kun Suomessa elettiin korona-aikaa).

Tarinat siitä että pitää rentoutua välillä ei oikein toiminut kun jokainen päivä koulussa oli rentouttavaa. Jos nyt vähän spekuloin niin ehkä valmistauduin koulun käytiin niin hyvin että koulusta tuli rentouttava kokemus. En tiennyt tarkalleen minne menen, kun valmistin itseäni koulua varten. Siksi tein paljon valmistelevia asioita että koulunkäynti olisi mahdollisimman häiriötöntä. Onnistuin.

Ja sen voin sanoa että koulunkäynnin ja työelämän yhdistäminen ainakaan mun tapauksessa ei onnistu. Mulle työelämä on vahvasti uusien asioiden oppimista joten siihen lisää opiskelu ei onnistu mulle. Saying that voisin onnistuakin jos jostain syystä innostuisin. Jätin sen nyt tässä vaiheessa testaamatta.

Mitä seuvaaraksi (sväppi v ja r kirjaimissa)

Machine learning on se mun juttu seuraavat monet vuodet (niin ajattelen).
Ja sitä juurikin nyt teen. En juurikaan ajattele, mitä teen joskus tulevaisuudessa. Elän hetkessä ja siinä ei ole karttaa.

Mun kirjoitukset Hivestä ovat olleet vahvasti positiivisia. Johtuu siitä että niin asiat koin.

Miksi yleensä lähdin Hiveen.

Ettei kenenkään tartte pahkuloora (miettiä ja arvailla) miksi Hiveen aikanaan lähdin, tiivistän sen tämän laulun kertsiin. Mun Blogin ekoista teksteistä voi lukea miten asiaa mietin tarkemmin silloin alussa.

Lopuksi kiitokset

Kiitos kaikille Hiven työntekijöille ja opiskelijoille. Tunsin kuuluvani yhteisöön ja olen siitä ikuisesti kiitollinen Teille kaikille.

    

        Mun Home office. Työpöytä on vuodelta 96, kun tein ekan etätyö-sopparin.