Kaks+ ekaa kuukautta Hive Helsinki koodikoulussa

Ajattelin vähän pohtia (ja oon pohtinukki) yleisemmin reilua kahta ekaa kuukautta.
Tässä vähän tarinaa omasta näkökulmasta.

Summattuna

• Kivaa on. Nautin joka hetkestä (ellei lasketa yhtä tuskaista aikaa).
• Haastava koulu. Copy pastellakin pääsee eteenpäin. Kosahtaa kokeisiin. Niissä ollaan yksin koneen kanssa. Apuja ei ole saatavilla. Siinä tuloo äitiä ikävä jos on oikonu.
• Evaluoinnit, joissa arvioidaan toisen oppilaan tekemää projektia on vähän kaksijakoinen. Annettu 30 min on lyhyt aika. Ajattelen että se on hyvä ettei aikaa kuluteta kohtuuttomasti. Toisaalta en tiedä vieläkään mihin asioihin pitäisi fokusoida sen 30 min aikana. Testaamiseen vai toteutukseen. Tämä on asia jonka eteen mun tarvii tehdä lisää.
• Oppimisen metodit sopii mulle erittäin hyvin. Elikkä tehtäviä saa tehdä yksi kerrallaan (ei oo sitä seitsemää hommaa rinnakkain). Eteneminen on johdonmukaista (ei hyppimistä sinne tänne).
• Etenemiselle on perusaikataulu. Siinä oon hyvin pysynyt. Muilta osin aikataulutus on omissa käsissä. Mulle se on tarkoittanut lähes jokapäiväistä opiskelua koulussa. Innostus ja oppimisen ilo on valtava.
• Kotonakin voi tehdä ison osan tehtävistä. Oon pitänyt kuitenkin sen ajatuksen että opiskelen vain koulussa. Okei, on totta että joskus googlaan uusia toteutusmahdollisuuksia myös kotona. Varsinainen koodaus on pysynyt koulussa. Okei, on totta että joskus harjoittelen jonkun tehtävän uudelleen kotona. Kuitenkin, oon koulussa enemmän kuin kotona. Tämä selevä.
• Tarkempia tavoitteita mulla on kaksi. C-koodaus on hyvin koneläheistä verrattuna python koodiin. Silloin tällöin pohdin saanko koulussa omat kirjastot siihen tasoon että koodi C:llä syntyy yhtä nopeasti kuin koodi pythonilla. Toisaalta en ole varma onko se edes tarpeen. Toinen asia on algoritmit. Nyt kun oon oppinut vain jotain algoritmin palasia niin haaveilen pääseväni sille tasolle että opin ymmärtämään helposti vaativimpiakin algoritmeja. Tässä kohtaa mulla on vahva luottamus (perustuu projekteihin joita teen ja joita on tulossa) että oppimisen stepit on oikeita.

Kivaa on

Koulunkäynti on pikkuusen yllättänyt mukavuudellaan. Odotusarvot olivat korkealla jo ennen koulun alkua, mutta silti. Psykologi osaas varmahan kertua miten työelämästä tauolle siirtyminen vaikuttaa. Haasteen siinä pohorinnas aiheuttaa se että kivaa oli töissäkin eikä työ ja nykyinen opiskelu ei oo niin kovin kaukana toisistaan. Ehkä onnistuin luomaan itselleni oppimisen kannalta kaikin puolin ihanteelliset olosuhteet (pohojalaanen harvoon kehuu ittiänsä).

Koulu on haastava

Oon kuitenkin pysynyt hyvin mukavuusalueella. Netistä löytyy paljon tietoa edellisten oppilaiden toimesta. Tarkoittaa että tehtäviin (projekteihin) löytyy valmiita vastauksia netistä. Mun toimintatapa on ollu hakata päätä seinään ja hakea tietoa yksittäisiin detaleihin netistä tai kysymällä koulukavereilta. Oon myös välillä lukenut valmiita vastauksia ja verrannut niitä omiin tekemisiini. Kun oma toteutus on valmiina niin vertaaminen toisten toteutuksiin toimii hyvin. Haastavaksi koulun tekee aikataulut ja kokeet. Aikataulut ohjaa edistymään opinnoissa. Siinä on riskinsä myös siihen että vähän oikoo pysyäkseen aikataulussa. Kokeet on hyviä siinä että oppimista oikeasti mitataan. Haasteena kokeessa on armottomuus (purnukka pilvessä on kylmä kaveri). Pienikin virhe ja nolla pistettä.

Evaluoinnit ja niistä hyäryn saaminen

Ei niinkään niiden tekeminen vaan niistä maksimaalinen opin saaminen. Ohje evaluointiin tulee just kun evaluointi alkaa, elikkä siihen ei voi etukäteen tutustua. 30 minuutin aikana ei kovin paljon ehdi tehdä. Ehkä evaluoinnista saisi enemmän jos tekisi omia spesiaaleja testejä jotka kiinnostaa. Sen kautta voisi syntyä rakentavaa keskustelua. Toisaalta vois lähteä piirtämään itselle overview kuvaa tai ranskalaisia viivoja evaluoitavan tarinan perusteella. Niin ja tuli tehtyä yks kauhian pitkä evaluointi. Kolme tuntia. Siinä keskusteltiin ip verkon, virtuaaliverkon ja linux ympäristön perusteista.

Vapaus opiskelussa

Koulu antaa täyden vapauden aikatauluttaa oma opiskelu. Sopii mulle. Teen mieluummin kuin jätän huomiselle enkä osaa juurikaan ottaa tressiä. Opiskelijalla ei ole kouluaikalakia, ihan vaan tiaroksi. Yks asia on aikataulut opinnoissa etenemiselle. Silleen olen hyvässä aikataulussa että olen kolme viikkoa etuajassa. Silti, olen pikkuisen huolissani ettei aikataulu ohjaa tekemisiä liikaa. Toisaalta, olen ollut koulussa lähes joka päivä. Tarvii pohtia onko se mitä opiskelijalta edellytetään pysyäkseen aikataulussa. Tässä kohtaa pitää pikkuusen verrata työelämääni ja nykyistä opiskelua. Elikkä, töissä oli helppo kävellä esimiehen (kiitos heille monille) luokse ja avautua asioista jotka huolettivat. Koulussa vastaavaa vaihtoehtoa ei ole. On semmonen yhteyshenkilö jolle voi varata ajan. On tyhjää parempi mutta en koe sitä niin hyväksi kuin työelämässä. En koe tätä asiaa itselleni ongelmaksi, kunhan vain vertailin. Työasiat töissä ja kouluasiat koulussa ei toimi koulun kohdalla. Tarvii olla jotain muuta. Vaikeasti tämän kerroin, mutta olokohon. Palaan asiahan jos tarpeen.

Kouluaika ja muuaika.

Ekat kaksi kuukautta oon vetänyt nupit kaakossa (aivan hervoton opiskelutahti). Tehtäviä voi tehdä kotonakin. Oon kuitenkin päätynyt siihen että teen vain koulussa. Pre-opiskelua teen kotonakin, liittyen tiedon hakemiseen. Varsinainen koodin kirjoitus tapahtuu koulussa. Koulu on mulle kiva yhteisö jossa tapaa muita opiskelijoita. Sosiaaliset tilat ovat hyviä ja yhteiselo toimii.

Mitä mä oon niinku oppinu

Oon oppinu C-koodin tekemisen. On fiilis että C-koodi on nyt jotakuinkin täydellisesti hanskassa. On varmasti joitain asioita joita en ole vielä käyttänyt mutta kokonaisuuden kannalta lienevät pieniä palasia. jännä juttu joka on tullut vastaan liittyy suunnitelmalliseen koodaamiseen. Jostain syystä en tee edelleenkään high level koodausta vaan lähden suoraan toteuttamaan funktionaalisuutta. Oon hiukkasen yllättynyt että se toimii niinkin hyvin. Voisko tästä ajatella että opiskeluvaiheessa on parempi tehdä asioita sen enempää miettimättä. Muutaman kerran oon palannut joihinkin toteutuksiin (viimeksi tänään) kun oon huomannu että asian voisi tehdä paremmin. Koodit joita teen on tullut rakenteellisemmaksi. Se max 25 riviä per funktio ei oo enää mikään ongelma. Koodi ei myöskään hajoa käsiin (siis silleen että ei ymmärrä omaa koodia). Algoritmit, niitä en ole juurikaan vielä oppinut. Veikkaan että kohta alan oppia, kunhan pääsen seuraaviin projekteihin. Nyt on luotu pohja tekemiselle (C-koodaamisesta on tullut työkalu). Kolme kuukautta C-kielen oppimiseen meni (sisältää koekuukauden). Onko se nopeesti opittu vai en osaa sanoa. Sen voin sanoa että selkäytimessä se on. Tähdet, sulut, muistin allokointi, struktuurit ja funktiokutsut menee vaikka unissaan (pikkuusen tuli taas kehuttua).

Mitä mun tarttoo oppia seuraavaksi

Algoritmit (se miksi oon kouluun tullu) tullee opittua seuraavissa projekteissa. Evaluoinnin maksimaalinen hyödyntäminen. Koodin pitäminen strukturoituna. Funktioiden toteutusten high level kuvaus. Nua tuloo täs niinku päällimmääsenä miälehen.

Onko koulu stressaavaa.

Mielestäni sopiva stressi on päällä. Vauhdikkaan alun jälkeen aikataulupaineita ei ole, joten projekteja voi tehdä omalla tahdilla fokusoiden oppimiseen ja hyvin tekemiseen. On semmonen fiilis että tehtävistä selviää vaikka haastavia onkin. Vähän oon lukassu tulevia tehtäviä. Nopeella lukemisella tehtäviä ei oikein ymmärrä. Otsikon perusteella (algoritmeja) juurikin sellaista mitä odotan kohtaavani.

Laittamatta mitään sen suurempia haavaita, uutta vuatta kohoren. Yritän pysyä asias ja keskittyä tekemisehen.

Suosta on noustu

Keskiviikko (4.12.2019)

Klo 6:30 pyörä varastosta ja kouluun. Ekaksi ajattelen ottaa ft_printf projektikuvauksen ja paloitella se vaatimuksiksi. Siitä sitte kun väsyy ja kyllästyy dokumentin lukemiseen ja paloitteluun niin aloitan koodaamisen.
Koodaus lähti hyvin liikkeelle. Valitsin ekan mieleen tulevan toteutustavan ja aloin kirjoittamaan. Jotenkin toi koodaaminen on kivaa kun tekee vaan sen enempää pohtimatta. Alkaa olla C-kieli silleen hyvin hanskassa ettei tarvi hirveesti miettiä. Tekee vaan miten parhaalta tuntuu. Repussa alkaa olla hyvät eväät.
Joku vois ajatella että pitää tehdä ensin high level design ja sitten low level. Niin voi tehdä jos tietää tasan tarkkaan miten kannattaa tehdä. Ajattelen että kannattaa tehdä pari prototyyppiä ensin ja sen jälkeen varsinainen toteutus. Tässä tapauksessa tarkoittaa että ft_printf saattaa mennä uusintaan joskus tulevaisuudessa. Ei olisi eka funktio jolle niin käy.

Tiistai (3.12.2019)

Kokeet tänään. En enää osaa sanoa hermostuttaako, ärsyttääkö vai jotain muuta. Vaivaa kumminkin.
Alottanen seuraavan projektin tänään. Se on ft_printf. Tarkoittaa että siinä projektissa koodataan C-kirjaston funktio printf alusta alkaen. Tämä on mielestäni viimeinen projekti jossa opiskellaan C-koodausta. Tämän jälkeen oletetaan että C-koodaus on hakattu selkäytimeen. Elikkä C-koodaus on työkalu jota käytetään haastavien tehtävien ratkaisemiseen. Tämä ajatustapa on ok mulle. Toisaalta itteppähän tuan erellisen miälipiteen tuahon kiriootin.
Jos tämän päivän kokeet feilaa niin pitääsköhän täs ruveta rustaamahan epäluattamus lausetta ittelle. Ja sitte äänestää. Järki sanoos että mee eteheppäin, mutta tunnepualella pikkuusen miälipiteet rakooloo.
Kirjoitin koulussa yhden mahdolisen koetehtävän uusiksi. Yks niistä jotka oli kerran kokeissa. Tunti siinä meni kun tein sen uudella idealla. Ei menny heti ihan putkeen ja jäin miettimään oliko se mun tyhmä toteutus kokeissa parempi kuin tämä uus, muka fiksumpi toteutus. Jäi epäselvien listalle tämä pohdinta. Tuli kuitenkin harjoiteltua pikkuusen.
Ennen koetta katsoin padilta Sammakko Antin (pikkuusen asiaton nimitys) seikkailuja. Kokeeseen menin heti kun ovi aukes. Tavoille uskollisena kirjoitin muutaman apufunktion ennen kokeen alkua. Kirjoitan funktioita joita arvelen tarvivani kokeessa. No, niistä ei tänään osunu ykskää. Tuli kuitenkin lämmiteltyä hyvä koodaus flow itselle (voiko noin sanoa, en tiedä). Kokeessa menin taas suoraan levelille 4. Tarkottaa että yksi onnistunut tehtävä riittää kokeen passaamiseen (läpäisyyn). Tehtävä vaikutti helpolta vaikka en ollut sitä koskaan tehnytkään. Luin tehtävänannon ainakin miljoona ketaa (pikkuusen liioottelua tuas lausees). Sain tehtyä sen 20 minuutissa ja testiohjelman siinä samassa. Sitte tuli kauhia epätietoosuus. Nousevassa järjestyksessä (ascending order), onko se niinku että pienempi luku ensin vai että suurempi luku ensin. Manasin (man pages in linux) hullun lailla varmistaakseni asian. Siihen meni hetki ennenkuin sain asian varmistettua. En tiedä miksi tommonen itsestäänselvyys niinkin suuren draaman aiheutti. Se mistä olin kovasti iloinen oli että osasin jo koodin tekovaiheessa katsoa että input on unsigned int. Elikkä loop counteri pitää olla unsigned int kans ettei isojen numerooren kans käy häjysti. Nua on jus niitä juttuja jotka erellisellä kerralla jäi huamaamatta (fokus asiootten oikeen tekemisehen oli kohorallansa). grdeme (se purnukka siellä pilvessä) pureskeli mun soluutonia pitkän aikaa. Läpi meni (80/100). Molin iloonen. Varmistin vielä että läpi oli menny. Seuraava tehtävä olis ollu brackets. Kiriootin finish enkä jääny pohtimahan seuraavaa tehtävää. 34 minuuttia kesti tämä koe (hyvin taputeltu, ajattelin). Olis ollu viälä kaks ja puali tuntia aikaa. Täs kohtaa mulle riitti läpi pääsy. Nyt on luottamus ittehen palautettu. Molin oikiasti iloonen. Lähärin kotia.
Huamenna voin aloottaa sen ft_printf projektin hyvin miälin. Toisaalta ei koekaan sen suurempaa tuskaa ollu. Oli vain pikkusen kertyny peräkkääsiä epäonnistumisia.

Maanantai (2.12.2019)

Pientä väsyä havaittavissa. Ei mitään kiirettä kouluun. Silti on jotenkin innostus poissa. Tiistain koe lie taas alkaa hermostuttaa. Josko jättäisin väliin tällä kertaa. Kolmas perättäinen 0 olis jo aika kamalaa. Hyvä pyöräilysää. Piristi kummasti aamua pyöräillä 20km matka kouluun.
Tänään pushaan init projektin (siis se linux admin projekti). Sen verran on nyt itseluottamus hukassa että tuntuu että tämäkin projekti feilaa. Kamalaa tämmönen pula-aika.
Noniin, ilmoittauduin sitte taas tiistain kokeeseen. Oon nyt niin monta kertaa feilannu hualimattomuuteen. Saa nähärä meneekö tämä jo syvemmän masennuksen puolelle. Olis kiva olla puhumassa siitä että mitenkä tästäkin selvittiin. Nyt en oo siälä. Oon keskellä kuraa. Työkaveri kertoi että nauti matkasta. Nyt just en tiedä miten toteuttaa kyseistä plääniä.
Init projekti tuli valmiiksi tarkoittaa että olen aikataulullisesti Tammikuun toisella viikolla. Elikkä ihan hyvin oon vauhdissa pysyny.
Tänään evaluoin toisten tekemisiä. Opin itsekkin.
Niin ja oli vaalit oppilas mikä sen nimimonkaan. Elikkä se jengi joka pitää meidän hivenerien (Hivehelsinki koodikoulussa opiskelevat) puolia maailman myrskyissä.

Sunnuntai (1.12.2019)

En mee kouluun tänään. Kirjoittelin huvikseni aamulla yhtä checkmate funktiota.

Lauantai (30.11.2019)

En mee kouluun tänään. On muuta

Perjantai (29.11.2019)

Tämä koulupäivä jää nyt väliin. On muuta tekemistä.

Torstai (28.11.2019)

Tästä päivästä ei mitään sanottavaa

Nyt tulee kuraa niskaan.

Mun koulunkäynnissä feilaa kaikki, ihan kaikki.

Keskiviikko (27.11.2019)

Ärsyttää eilinen faili kokeessa edelleen. Ajattelen silti, että meen kokeisiin kuitenkin joka viikko. Toinen vaihtoehto on pitää taukoa.
Jatkoin init projektia. Se on niin sitä mitä oon työssä tehnyt. En tiedä miksi, mutta ahdistaa valtavasti tehdä kyseistä projektia. Ei vaikeeta koska asiat on tuttuja. Jos nyt ihan suoraan sanon niin tällaisia projekteja vielä muutama lisää niin kävelisin ovesta ulos ja sanoisin, soon moro. Kyseessä on siis projekti jossa tutustutaan linux käyttöjärjestelmään administraattorin näkökulmasta. Ei ole koodaamista ja algoritmeja tämä projekti nähnytkään. En sano etteikö olisi hyvä osata tätä asiaa MUTTA, just nyt, syö miestä.
Jos on marraskuu synkkää aikaa Suomessa, niin konkretisoitukoon se mun osalta tähän. Ei ollu koulun osalta kiva päivä tämä.
Jos vielä kerran. Viimeiset kymmenen päivää ovat olleet karmeeta aikaa koulussa. Ei oo osunu lankulle mikään asia. En ny laita tähän yhtäkää positiivista sanaa jottei mee pilalle hyvin alakanu marmatus.

Tiistai (26.11.2019)

Menin sitte kokeisiin. Taas tuli 2 pientä huolimattomuusvirhettä. Se autto siihen että koe meni perseelleen. Toinen tehtävistä oli semmonen jonka varmasti osasin. Se ei riitä. Pitää tehdä kerralla oikein tai ainakin testata niin hyvin että mahdolliset unohdukset tulee esiin. Vähän on nyt ideat hukassa, miten noista huolimattomuusvirheistä pääsee eroon. Ei mene tämä päivä ”kiva päivä” kasaan. Muuta en sitte koulussa tehnytkään.

Maanantai (25.11.2019)

Pyöräily toi vähän tuskaa nukkumisen aloittamiseen. Se taas vaikutti heräämiseen aamulla. Se taas myöhästytti kouluun menemistä. Sen verran oon pohtinu että algoritmipolun sijasta teen pari linux admin juttuihin liittyvää pallukkaa. Ne on pakollisia ennen työharjoitteluun menemistä. Silti, saattaa olla että innostun vielä fillit projektin tuunauksiin. Sinne jäi pari asiaa kaivelemaan. Niikuin koodarit aina, jätän lopullisen päätöksen tunteiden valtaan. Fiilis ja innostus (onko noi synonyymeja) saa olla driving force.
Pienen fillit tuunauksen jälkeen lopetin sen algoritmin kanssa taistelun. Palaan aiheeseen kun saan lisää ymmärrystä algoritmeista. Seuraavaksi projektiksi otin init projektin. Siinä tutustutaan käyttöjärjestelmän ominaisuuksiin administraattorin näkökulmasta. Niin ja VirtualBox piti käynnistää debian käyttiksellä. Jotenki tämä aihealue alkoi ärsyttämään valtavasti. Sain purnukan käyntiin. Silti jäi jotenkin huono fiilis. Tämä ei oo se mitä tässä koulussa haluan kauaa tehdä. On niin lähellä työkuvioita että ihan ....

Yks vapaapäivä

Noin niinku lyhyesti viikon tapahtumat. Kokeet meni hyvin ja huanosti. Molemmat on hyviä asioota. Innostus on korkialla levelillä. Melekeen yks vapaapäivä piretty.

Sunnuntai (24.11.2019)

-1 pakkasta kuulostaa hyvältä pyöräilysäältä. Perjantaina laitetut nastat pyörään on nyt hyvä turva. Ajattelin tehdä tänään fillit algoritmia ja get_next_line parannusta. On jo monta ideaa molempiin. Saa nähdä mihin innostun. On se jännä miten yks vapaapäivä lisää niin paljon innostusta. On taas pikkuusen (pohojalaasten pikkuusen tiäretähän) innostus päällä.
Tuli taas törmättyä omiin kikkailuihin. Siinä meni 6 tuntia kun väänsin itoa funktion viritystä. Lopulta tajusin että static muuttujan kans ei parane kikkaalla. Taas piti tehdä simppelimpi ja toimivampi ratkaasu.
Sitte varsinaasehen asiahan. Se get_next_line joka oli hiras isoolla buffer sizellä. Ei oo enää. Tein ratkaasun jota nopiampaa ei oo olemas (pohojalaasta vaatimattomuutta täs pikkuusen).
En tiärä viälä mitä teen huamenna. On muutama vaihtoehto miäles, mutta annan niitten hautua yän yli.

Lauantai (23.11.2019)

Vaihteeksi polkupyörällä kouluun. Uusi algoritmi fillit projektiin on tämän päivän vääntö. Eka versio valmistui ja toimikin. Ei ihan täydellisesti. Jäin pohtimaan miten varmistan että algoritmi chekkaa kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Nyt jäi tietyssä tilanteessa paras mahdollinen vaihtoehto tekemättä. Nopeus oli kuitenkin sekunnin osissa verrattuna minuutteihin.
Päivän oppivin vaihe oli kun yksi koulukavereista tuli kahvipaikalle ja kertoi että hänen get_next_line on kaikkein nopein. Kahvinjuonti loppu siihen. Tuli tasapeli (mitähän pohojalaanen sanoos tuahon). Mun parempi pienellä buffer koolla ja hitaampi isommalla bufferikoolla. Raja meni siinä 200-250 bytes kohdalla. Syntyi hyvää keskustelua toteutusten eroista. Tämä on mielestäni oppimista parhaimmillaan. Löysin pari kohtaa mistä ohjelmaa voin parantaa. Nähtäväksi jää, josko huomenna innostun ja parantelen.

Perjantai (22.11.2019)

Eka päivä kun en mennyt kouluun. Okei, aamulla oli pakko kokeilla paria solutionia jolla fillit ohjelman saa toimimaan nopeammin. Yhdellä toteutuksella nopeutu 25%. Elikkä aika 40 sekintia muuttu 30 sekintiin. Toinen parannus lisää ja aika tippu 25 sekuntiin. Huomenna tarvii tehdä pari tuunausta lisää. Mutta joo, vapaapäivänä sain vaihdettua polkupyörään nastarenkaat. Tarkoittaa pyöräilyä kouluun huomenna.
Nyt oon edenny koulussa siihen vaiheeseen että on aika tehdä valintoja oppimisen suunnasta. Menen tossa alhalla olevassa kuvassa oikealle, elikkä algoritmien suuntaan. Ennen sitä, kulutan vähän extra aikaa fillit projektin kanssa. Muutama algoritmi kokeilu tarvii tehdä. On sen verran jänniä juttuja.

Torstai (21.11.2019)

ft_atoi ja ft_itoa funktioiden toteutus meni uusiksi tänä aamuna. Niin, tuli taas koodattua heti aamusta. Joskin, aloitin vasta 7.04. En siis ennen s..n piä...ää niinku usiampana aamuna oon pruukannu aloottaa.
Tämän päivän juttu on filit projektin evaluoinnit. Oon myös pohtinu alottaa tekemähän fillitin palasia aivan toisella algoritmilla. Sen tavoite on tehdä haastavatkin palayhdistelmät nopeasti. Se on sitte joskus tulevaisuures.

Keskiviikko (20.11.2019)

Heti aamusta koodaamaan. ft_split funktio menee uusiksi. Tein sen libft projektissa linkatulla listalla. Hieno toteutus, MUTTA. Eilisen nöytyytyksen saattelemana oon vaihtanu miälipidettä (miten tämä ny pitääs sanua pohojalaasittain). Elikkä, teen jatkossa funktiot niin simppelisti kuin mahdollista. Se tarkoittaa funktioiden paloittelua entistä pienempiin osiin. Silläkin seurauksella että suoritusteho laskee. Prio ykkösiä on luettavuus ja selkeys (tälleen mä ajattelen nyt).
Elisan kaverit kävi kylässä tänään. Kertoivat omasta toiminnastaan.
Evaluointeja tuli tehtyä tänään useampi kappale. Init projekti oli mulle uusi, niin luulin. Oli linux purnukoitten peruskauraa. Elikkä silleen tuttua kun on tullu väännettyä linux purnukootten kans muutamat vuodet. Tuli ensimmääsen kerran kouluaikana tyäasiat pikkuusen miälehen. Onneksi unohtu saman tiän.
Fillit projekti saatiin kolmannen kerran kasaan tänään. Evaluoinnit alkaa huomenna. Siinä meni mun plääni vapaapäivästä. No, josko sitten perjantaina.

Tiistai (19.11.2019)

Heti aamusta harjoittelua kokeeseen. Ekan tehtävän kanssa tuli pientä ahdistusta kun ajattelin että tämä ei ole se mitä pitäisi harjoitella. Harjoittelin kartan täyttämistä F kirjaimilla. Tässä tapauksessa kartassa on ykkösiä ja nollia. Sain tehtävän tehtyä. Onneksi innostuin vielä harjoittelemaan linkattua listaa. Se on huolestuttanut tässä jo muutamia päiviä. Harjoitus sujui ihan hyvin. Taas tykkäsin kovasti kun funktion paloittelu oli selkäytimessä. Tuntuu että yli 25 riviä pitkiä funktioita ei synny enää missään tilanteessa (sitähän tässä on kovasti harjoiteltu). Ei tullu harjoitus valmiiksi kun päätin lähteä kouluun. Siellä harjoittelen loput. Jostain kumman syystä kokeen läheisyys aiheuttaa pientä hermostusta. Kai se on hyvä olla vireystila kohdillaan etten mee niinkuin ekaan kokeeseen, takki auki.
Vi...k. Meni koko koe. Täydet nolla pistettä. Huolellisuus ja tarkkaavaisuus 0. Jos olisin tehnyt jomman kumman ekasta tehtävästä oikein niin olisin saanut 75 pistettä. Toinen tehtävistä oli sama jonka tein onnistuneesti lauantaina. Nyt tuli huolimattomuusvirhe.  Tiedän nyt mitä pitää harjoitella. Tiedän myös mitä pitää kirjata ylös ennen kuin tekemisen aloittaa. Tarvii oikeesti paloitella tehtävä ja tehdä jokaiseen asiaan testicase. Oon siitä höpöttäny aikaisemminkin. Se vain ei tunnu menevän kaaliin. Taidan mennä kauppaan ja ostaa litran jäätelöä. Tämä koulupäivä on taputeltu.

Maanantai (18.11.2019)

Päätin että huomenna pidän vapaapäivän (no, se siitä päätöksestä). Samalla päätin että en osallistu huomiseen kokeeseen (sekin päätös pyörty). Ja ettei kaiiki menis haaveiden mukaan niin meidän parityö feilas toisen kerran. Taas tuli kahden päivän tauko. Oikiastaan sen takia aamun päätökset pyörty. Oli aikaa harjoitella kokeisiin. Meni sen verran hyvin harjoitukset että päätin rekisteröityä huomisiin kokeisiin. Ja ettei päivä olisi mennyt ilman draamaan niin menin kysymään (saatuani ensin kuningasajatuksen) koulun työntekijältä voinko pitää kahden kuukauden tauon opiskelussa. Alustin asiaa kertomalla sen verran että kyseessä on helppo kysymys. Vahva ei/ehkä tuli vastapallona. En tiedä, mutta arvelen että järkytysleveli oli kohdillaan kysymyksen vastaanottajalla. Ei pitäis, mutta tulihan taas avattua keskustelu silleen niinku reippahalla otteella. Pohojalaasella on tapana kysyä suaraa, sen enempää kiärtelemättä. Ei ollu vastassa pohojalaanen, oli Ranskalaanen. Palaan tähän asiahan tuannempana jos on tarvetta. Täs kohtaa idea oli ja meni.
Harjoittelin puolalaista käänteistä matematiikkaa ja muistin (print memory) printtaamista. Molemmat sain tehtyä. Aikaa meni taas luvattoman paljon. Silti, on se fiilis että funktioiden paloittelu pienempiin osiin on jo aika hyvin selkäytimessä. Elikkä on sinne reppuun jo jotain kertynyt. Joku saattaa huamata että toi ajattelutapa ei oo kiälestä kiinni. Joo, moon samaa miältä kans.

Sunnuntai (17.11.2019)

Fillit parityö unohtu eilen (oli fokus kokeissa). Kävin kasaamassa tekemämme muutokset uuteen repoon. Maanantaina ottanemme uudet evaluoinnit.
Chekkasin paria koetehtävää jotka jätin aloittamatta kokeissa. Tarvii tehdä muutama harjoitus niihin liittyen. En tee kuitenkaan nyt. Harjoittelen pari structure ja typedef juttua. Niissä rutiinit ei ole vielä viilattu huippuunsa. Lyhyt päivä tänään.

Lauantai (16.11.2019)

Heräsin viideltä. Kirjoitin pari kooditehtävää heti aamusta. Pikkuusen jännittää tämän päivän koe. About klo 11 koululla. Vielä muutama pieni harjoitus. En ajattele että tulisivat kokeeseen juurikin noi. Haen vain rutiinia. Koe alkaa. Jotain kummaa koneissa kun loggaus feilaa. Pientä säätöä adminin toimesta ja homma lähtee käyntiin ajallaan. Nyt täytyy ekan kerran valita miltä tasolta haluaa aloittaa. Mulla on valittavissa tasot 0-3. Hetkeäkään epäröimättä valitsen tason kolme. Eka tehtävä alkaa ihan hyvin, vaikka onkin jotain mitä en ole ennen tehnyt. Tiedän mitä pitää tehdä. Sit kosahtaa. Tulee hetken tunne että tuleeko tästä mitään. Jatkan tekemistä sen enempää murehtimatta. Lopulta huomaan tekemäni virheen. Hetken harmitus kun en ollu huomannut aikaisemmin. ”Mulineksi” (se purnukka pilvessä) passaa ja antaa seuraavan tehtävän. Ekaan tehtävään meni puolitoista tuntia. Aivan liian kauan, ajattelen. Toinen tehtävä pitää saada läpi että koe on hyväksytty. Toinen tehtävä etenee leppoisasti. On semmonen fiilis että osaan paloitella tekemiset aika hyvin. On menny oppi perille, ajattelen. Tämäkin tehtävä on ennentekemätön. Läpi menee sekin. Kolmanteen tehtävään on aikaa about 30 minuuttia. Uusi tämäkin tehtävä on. 10:minuuttia ennen kokeen loppua tungen puolivalmiin ohjelman mulineksille. Ajatus on että teen vielä pari muuta tehtävää puolivalmiina nähdäkseni mitä sieltä tulee. 80/100, läpi meni. Ihan kiva fiilis oli taas kerran kokeissa. Nyt sain pidettyä energiatasot hyvin kun söin pari salami patukkaa kokeen aikana ja kerran kävin kävelemässä käytävällä. Kokeissa tarvittavat rutiinit alkaa olla kohdillaan.

Viis viikkoa koulus joka päivä (Su ja La kans)

Lyhyt summaus viidestä viikosta 

Oon nauttinu opiskelusta valtavasti. Viis viikkoa on lyhyt aika avautua sen enenmpää. Palaan summaamaan asioota joskus tuannempana. Alla on mietteitä ja fiiliksiä viidenviikon lähes jokaiselta päivältä.

Perjantai (15.11.2019)

Tänään keskityn kokeisiin harjoitteluun. En oo ajatellu feilata toista kertaa peräkkäin. Aloin heti 5:00 aamusta. Heräsin,  enkä kääntänyt kylkeä. Otin iPadin, loggasin googlen claudiin ja aloin koodaamaan.
Ei menny putkeen harjoittelut. Tai jos epäonnistuminen lasketaan hyväksi harjoitteluksi, niin sitten oli täydellinen päivä. Olin jo ehtinyt ajatella että pointterit C-kielessä on mun selkäytimessä. Ei oon, nyt tiedän sen. Samaten erilaiset koodaustavat on vielä hukassa. Törmäsin taas kerran siihen että ajattelen toteutusta ihan väärällä tavalla. Lueskelin netistä eri toteutustapoja. Opin ja omaksuin. Ehkä harjoittelen vielä lisää tänään illalla kun saan nämä mun höpinät ensin seivattua blogiin.

Torstai (14.11.2019)

Eka evaluointi meni just niinku ei pitäny mennä. Kolme erilaista virhettä löytyi. Paha mieli hetkeksi siitä tuli. Peruttiin saman tien kaksi muuta evaluointia. Tosta failista tulikin sitten kahden vuorokauden (en muista sanaa) penalty. Any case, nyt on aikaa harjoitella seuraavaan kokeeseen, joka on lauantaina.
Eka tapahtuma johon päätin mennä (jos ei lasketa Milttonin pizza iltaa) on Hel Tech eventti. Se on tänään klo 16:00 viiva myöhään iltaa (joku sanoo sitä aamuksi).
Eventissä tuli eka kerta kun joku pikkuusen epääli mun opiskelustatusta. Meinasin sanua notta älä sä kuule Likka mulle rupia... Maltoon kumminki miäleni. Lievästi järkyttynyt ilme mun kasvoilla lienee kertonut riittävästi. Ei siitä sen enempää, kerienny tapahtumahan.
Hel Tech oli ihan kiva tapahtuma. Siellä oli paljon meitä Hivereitä. Verkostoitumista tämä tämmöönen on.

Keskiviikko (13.11.2019)

Heräsin 4:xx. Tein kokeessa feilanneen tehtävän uudelleen. Nyt osaan tehdä  sen nopeammin. On rutiini sen osalta kunnossa. Ilmeisesti näiden kokeiden tehtävä on varmistaa että tarkkuus on kohdillaan ja tekeminen selkäytimessä. Kohta harjoittelen myös Piscine (ne koeviikot heinäkuussa) kokeessa feilaamani tehtävän. Nekin tarvii saada rutiineiksi. Näyttää (koskaan ei voi tulevaisuutta tietää) että about samat tehtävät toistuu tulevissa kokeissa kuin heinäkuun koeviikoilla.

Unityn kaverit oli kylässä tänään. Myös heillä oli tosi mielenkiintoista tarinaa.

Tiistai (12.11.2019)

V.....tuiks meni ekat kokeet. Olin ihan varma että läpi menee. Näin jälkeenpäin ajateltuna menin pikkuusen takki auki kokeeseen. Tuli niinsanotusti nenille. Jos suivaantuminen on yksi seitsemästä tunteesta, niin se oli se tunne kun mulle tuli kokeen jälkeen. Koe oli kuitenkin hauskaa taas kerran. Nautin täysin rinn....n. Niin ja tietysti eka tehtävä piti feilata. Nauratti pikkuusen ku oli ennenki käyny näin.
59/100 oli pisteet. 75 olis tarvittu. Lauantaina on uusinta, sinne meen. Koe pitää läpäistä 5 kertaa yli 75/100 pisteillä. Elikkä koetta viilataan tulevina viikkoina oikein huolella.

Sunnuntai (10.11.2019)

Tänään viilasin libft kirjastoon get_next_line funktion. Chekkasin kelan opintotuki ja asumistukihakemukset. Molemmat oli hylätty puuttuvien tietojen takia. Hylkäsin hylkäykset (niin pitää aina teherä) ja lisäsin puuttuvat tiedot. Arvelen että jotain puuttuu edelleen. Ihan ei oo prosessit kunnossa kelan hakemuksissa vielä. Tässä kohtaa voisin kuvitella että kelan purnukat vois keskustella pankin ja taloyhtiön tietokantojen kanssa. Tarvittiin kaksi kelan työntekijää kirjoittamaan kirje ja postittamaan ne. Kyseessä oli asiat, jotka kela vaatii (ymmärtääkseni) 100% varmuudella. Lomake netissä ei sitten vaivautunut näitä vaatimaan tai hakemaan (se ehkä vois osata tehdä sen). Ei kuulu kouluun millään lailla kelan kanssa tappelu (pohojalaaset tappeloo aina), mutta tulipahan ny tähän kiriootettua.

Lauantai (9.11.2019)

Ryhmätyön kimpussa. Projekti sai yllättäviä piirteitä kun me molemmat yllätyttiin että tämähan toimii ihan hyvin. Valmistu vähan silleen yllättäen. Tuli fiilis että parityö jossa istutaan vierekkäin saman koneen ääressä ja kirjoitetaan koodia on ihan toimiva ajatus. Toisaalta teimme sitä jo yhdessä Piscine (ne koeviikot Heinäkuussa) tehtävässä.

Perjantai (8.11.2019)

Innostuin hankkimaan itselleni google cloudista linux ympäristön. Tarkoittaa että kun siirrän valmistuneet koulu-projektit githubiin (muuvaan itteni pois bitbucketista) voin parannella projekteja jälkikäteen kloonaamalla repot googlen pilveen. Tämä ratkaisu poistaa tarpeen hankkia itselle purnukka kotiin (jopa pohojalaasena oon tätä miältä).

Tein get_next_lineen parannuksia. Metsästin yhtä vikaa tunti tolokulla. Lopulta aloin ihmettelemään miten ihmeessä 32 kertaa 10 voi olla 42.
Löysin vian (paha miäli siitäki tuli). Pohojalaasella ei oo hyvä olla jos ei oo pikkuusen paha olla (savolaanen lause tämä). Elikkä takas asiaan Olin laittany + merkin vaikka olis pitäny laitaa * merkki.
Vika korjattua, lähärin kotia.

Torstai (7.11.2019)

Parityö jatkuu. Tää fillit projekti on haastava pala purtavaksi. Tekemisen prosessit on hiukkasen hukassa. Ei pitäis, mutta on vaan (siis hukassa). Projekti etenee lepposaa vauhtia.

Keskiviikko (6.11.2019)

Parit evaluoinnit heti aamusta. Rakentavia keskusteluja funktion toteutuksesta ja sen hienouksista. Pikkuusen (pohojammaalla pikkuusen on tosi palio) taas innostuin. Se tietysti kuuluu asiaan. Nyt Mulineksi (se purnukka pilvessä) prosessoi mun tekemää funktiota. Isun kahvilla pureskelemas kynsiä. Toisaalta mä tiärän (pohojalaanen on aina oikias) että läpi se testi menöö.
Kävin syömässä naapurikoulussa. Teatterikorkeakoulu. On siellä ruokalassa pikkuusen erilaasta porukkaa. En rupia tätä asiaa ruatimahan täs.

Zalandon kaverit (vesselit sanoos....) oli kertomassa toiminnastaan. Kovasti oli mielenkiintoista tarinaa.

Tiistai (5.11.2019)

Tämän päivän plääni on aloittaa uusi projekti (fillit) vaikka edellinen get_next_line ei olekkaan vielä finaalissa. Fillit projektissa laitetaan tetris tyyppisiä palikoita mahdollisimman pienen neliön sisään mahdollisimman nopeasti.
Haluaisn tehdä pari isompaa muutosta get_next_line projektiin. Yhden palan get_next_line toteutksesta vois laittaa libft pakettiin (siis standard funktioiden joukkoon). Nyt en kumminkaa haluais ottaa riskiä että projekti feilaa viimehetken muutoksen vuoksi. Teen muutoksen vasta kun projekti on passattu.

Fillit projekti lähti hyvin liikkeelle. Taas kerran alettiin vain tekemään sen isommin pohtimatta kokonaisuutta (tästä tavasta oon edelleen murheissani). Pussasin Get_next_line toisen kerran korjattuani ensin sen yhden segmentation faultin. Jätin riskit ottamatta. Evaluointeja sain vain yhden. Loput kaksi jää huomiselle.

Maanantai (4.11.2019)

Koululla 7:40. Pari chekkiä ja sitte push, ja evaluoinniksi. Viimeinen chekki (netistä pöllityllä ohjelmalla) feilaa. Vika on sitä luokkaa että en heti keksi miten korjata. Tuunaan parametreja että vika ei näkyisi (tästä kyllä jää paha mieli ajattelen). Pushaan ja sillä sipuli. Saan heti yhden evaluointiajan kello 11:30. Kolmessa evaluoinnissa löyty yksi errorcheck vika jonka päätin korjata. Sen verran vaivas aamun vika että metsästin vikaa tunteja. (+ 1) lisäys yhteen kohtaan ja niin vika korjaantui. Jäi \0 laittamatta stringin loppuun. Se ..tun mulineksi (purnukka jossain pilvessä) antoi täydet nolla pistettä. Molin samaa miältä. Nyt voin korjata viat kun sain 24h penaltyn. Lähden kotiin tavallista aikaisemmin tänään. No just, kellohan on jo kuustoista reikä leipä. Kumminki, ennen kuutta kotona.

Sunnuntai (3.11.2019)

Tänään on ajatus saada get_next_line projekti valmiiksi. Säästin linked list jutun ihan loppuun kun ajattelen että se on helppo nakki.
...ttu, ei ollukkaa. Tästä tulee vielä draamaa ajattelen. Pukkaa piikkuusen hermostusta. Koodin rakenne on ihan hajalla. Norminette ei tykkää yhtään. Rivejä on liikaa, funktioita on liikaa. Nyt joudun oikeesti miettimään luovutanko. On nimitäin silleen että tää mun toteutus on niin kaukaa haettu, että supporti muilta oppilailta voi olla vähissä. Päätän olla luovuttamatta (olisko muka ollu muita vaihtoehtoja) ja jatkaa valitsemalla solution idealla. Kello on jotain 11pm kun alkaa tuntua että tästä tulee jotain. Päätän tehdä final chekin vasta aamulla. Huh huh mikä päivä.

Lauantai (2.11.2019)

Taas monta ideaa kirjoitettuna liittyen get_next_line projektiin.

Elikkä ei muutakuin koululle ja kirjoittamaan c-koodia. Ajatus on saada projekti evaluointikuntoon viimeistään Sunnuntaina. Silleen on projekti hyvässä kasassa että on testiohjelmia. Netistä pöllittyjä ja oma versio.
Puuttuva pala koodista liittyy pitkien rivien prosessointiin. Ajattelin tehdä sen linked list idealla. Kovaa pohdintaa olen käynyt siitä kuka (kuka on kuka, en vastaa) on vastuussa allokoidun muistin vapauttamisesta. Nyt mulla on taas yks ajatus miten se pitää ajatella. Moon taas oikias vaikka huamenna saatan olla eri miältä. Silloonki mä oon taas oikias (pohojalaaset kuulemma sanoo tuallalailla). Elikkä jos asiaan mennään niin riippumatta kuka muistin allokoi niin vastuu muistin purkamiseen kuuluu sille jolle allokoidussa alueessa oleva informaatio annetaan.

Melkein tuli valmiiksi. Rivis jossa on paljon merkkejä (siis ennen kun \n merkki tulee) ei toimi vielä kun jätin linked list jutun tekemättä. Se menee huomiselle.

Perjantai (1.11.2019)

Taas monta ideaa tälle päivälle liittyen get_next_line projektiin. Tässä projektissa keskityn edellisen projektin funktioiden käyttöön, muistin hallintaan c-kielessä ja static muuttujan hienouksiin.
C-koodia syntyi monta metriä tänäänkin. Evaluoinneista oli huutava pula, niin päädyin jakamaan aikaani niiden tekemiseen.  Neljä evaluointia tein liittyen edelliseen (libft) projektiin.

Torstai (31.10.2019)

Uusi projekti (get_next_line) alkaa tänään. Uuden projektin saa valittavakseen kun edellinen (täs tapaukses siis se libft) on valmis. Vaihtoehtoja on tässä vaiheessa vielä ainoastaan yksi.
Tällä kertaa ajattelen panostaa aluksi vaatimusten käsittelyyn. Tossa jo aamulla kun junassa istuin, maalasin (pdf apilla) vaatimukset palasiksi. Nyt kirjoitan jokaiseen (tai ainakin ajattelen että teen niin) solutionin ja verifioinnin. Tavoitteena on että mitään ei unohdu.
Iltapäivä meni koodaamisessa. Nyt fokus pysyi kuitenkin hyvin sekä Makefilessä, testi ohjelmassa että itse funktiossa. Ei tästä valmista tullut, lähdin kotiin jo about 7pm.

Keskiviikko (30.10.2019)

Nyt on ärtymys kohdillaan. Pitäis saada vielä yksi evaluointiaika. Yhtään ei oo tarjolla tälle päivälle. Huomisen yksi aika on mielestäni turhan kaukana. Tämä tilanne syö... Nyt tunnistan hyvin tunnetilan nimeltä ärtynyt.

122/100 pistettä libft projektista. Tuli niin hyvä fiilis että piti lähtiä kahaville Hakaniemen torille. Silti, on muutama tehtävä joihin en ole tyytyväinen. Korjaan ne ja sen jälkeen siirryn seuraavaan projektiin.

Nyt on libft projekti paketissa ja aloin laittamaan mun kirjoittamat ohjelmat bitbucketin repoihin. Ajatus on että voin sinne niitä päivittää ja hakea tarpeen mukaan.

Tiistai (29.10.2019)

Taas on nippu tehtäviä listalla. Evaluointeja laitoin 5 kappaletta. Neljä tarvin että voin ottaa itselleni viisi evaluointia.

Ei kuulu opiskeluun mitenkään mutta, ostin uudet liittymät DNA kaupasta. Möhelsi myyjä sen verran lahjakkaasti että laitto kortit sekasin (SIM kortti siis). Sain yhden oikean ja yhden väärän kortin. Pari soittokierrosta selvitti asiaa sen verran että tarttee mennä DNA kauppaan hakemaan uusi kortti. Ostivat vitosella mut rauhallisemmaksi. Oliko tämä lahjontaa, vai kohtuullinen korvaus pahasta mielestä.

Takaisin asiaan (elikkä pysytähän kouluasioos täs blogis), korjasin taas pari vikaa funktioista. Jotenkinon semmonen fiilis että paljonkohan niihin jää vikoja lopuuksi.

Maanantai (28.10.2019)

Ajatus tälle päivälle on parantaa muutamaa funktiota memory allokoinnin osalta. Samaten lisätä yksi add funktio. Ja ehkä MIN MAX makrot kans. Elikkä ennen klo 9 am painan submit nappulaa. Siitä alkaa päivän evaluoinnit. Ikävästi ajateltuna se tarkoitta että feilaus siirtää seuraavan yrityksen tiistai-iltaan ja evaluoinnit keskiviikolle. Sitte onkin jo melkein perjantai ja dedline häämöttää.

Ja huanosti kävi, jos ajattelee niinku läpi pääsyä. Toisaalta viat perusfunktioissa on tärkeää löytää heti alkuunsa. Ettei jää kummittelemaan.  Neljä viidestä evaluoijasta löysi vikoja. Huonosti tehdyt funktiot vai osaavat evaluoijat (en ny rupia sitä täs selevittämähän). Jokatapaukses parantelin funktioita vähä siältä sun täältä.

Feilauksesta tuloo 24h karanteeni. Oli aikaa parannella. Huomenna iltapäivällä taas kokeellahan.

Sunnuntai (27.10.2019)

Vihdoinkin eka projekti alkaa olla finaalissa. Muistin allokointi ei ole se C-kielen helpoin rasti. Vieläkin jäi vaivaamaan yksi funktio jossa allokoitu muisti ei ole vapautettu. Se jää tehtäväksi maanantai-aamuna.

Lauantai (26.10.2019)

Kaikki tehtävät uusintatarkastukseen. Tajusin perjantaina että en ole hyödyntänyt kirjoittamiani funktioita kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Elikkä on tullut kirjoitettua funktioita ainakin kahteen kertaan. Niiden parsimiseen meni tämä iltapäivä. Yks koulun työntekijä laittoi slackkiin (Slack on chatti jossa höpistään asiaa ja asiattomauuksia liittyen mihin sattuu) tarinan otsikolla kuinka vanha olet. Kuvassa oli CD levy jostain 200x alkupuolelta. Oli sen verran hyvä syöttö lapaan että otin kuvan pöytäpuhelimesta jonka olin ostanut 1990. Laitoon niinsanotusti pikkuusen paremmaksi (on pohojalaan tapa teherä niin).

Perjantai (25.10.2019)

strlcat funktio on siältä ja syvältä. Siis jos aikoo toteuttaa sen niinku se on toteutettu eikä pelkästään niin niinku man strlcat manuaali sanoo. Googlaamalla löytyi (tai siis koulukaveri vinkkas) tarkempi tarina strlcat funktion toiminnasta.

Torstai (24.10.2019)

Vähän erilainen päivä tänään kun kävin töissä (Ericsson Kirkkonummella Jorvaksessa. Postiosoite 02420) kertomassa design ja HR (human resource) osaston päättäjille mitä olin ja tulen koulussa oppimaan ja millaisia on koulun oppimiseen liittyvät metodit. Illaksi menin vielä kouluun. Korjasin virheitä, joita tekemistäni funktioista löytyi (pyytämättä ja yllättäen).

Keskiviikko (23.10.2019)

Heräsin jotain 4:xx. c, h, o ja a fileitten järkevä mäppääminen innosi kovasti. Googlasin reilun tunnin eri vaihtoehtoja. Löysin hyviä ideoita. Huomasin että kello on jo kuus (6am). Katoin mitä säätä on luvattu. Ei sadetta, joten helppo valinta lähteä pyörällä kouluun.

Eka evaluointi
Pieleen meni, siis niinku omasta mielestäni. A: en huomannut että mulla on evaluointi heti 8:15 aamulla. Oli varattu multa aika (jonka olin tietenkin itse mahdollistanut) joskus 5am. On muitakin aamu-ihmisiä koulussa. B: evaluoitava aihe liittyi projektiin jota en itse ole edes vielä aloittanut. A kohta feilas kun evaluoitava laitto viestiä että oletko tulossa. Olin 3 minuuttia myöhässä. Ei sais olla. B olikin sitten isompi draama vielä kun siihen yhdistää sen että oli eka evaluointi sitten heinäkuun koeviikkojen. Toinen vastaava evaluointi oli 11:45. Se meni jo paremmin kun strukturoin evaluointiprosessin itselleni sopivammalla tavalla.

Reaktor ihmiset kävivät kylässä. Kertoivat millaisista ihmisistä ovat kiinnostuneita. Istuin siinä etupenkissä kuuntelemassa. Koulun ajatus on semmonen että koulun yhteistyöyritysten edustajat tulevat kerran viikossa (yleensä kait keskiviikkoisin) kertomaan millaisista ihmisistä ovat kiinnostuneita.

Tiistai (22.10.2019)

Taas oli päivä kun funktiot valmistui hitaasti. Free ei ole se C kielen helpoin rasti. Tuli hakkattua päätä seinään sen seittemän kertaa (joku sanonta toi). Isommalla porukalla pohdittiin mihin fileeseen includet pitäis laittaa. Vaihdoin mielipidettä moneen kertaan. Nyt oon noiden asioitten suhteen ihan sekasin. Makefilen kanssa väännettiin myös. Siellä on paljon kivoja juttuja. Joku voi sanoa että Makefile on ihan p..ka juttu. En pohdi sitä mielipidettä nyt.

Toinen viikko

Maanantai.

Aamulla ylös ja pyörällä kouluun. Niinhän se meni kuuskymmentäluvullakin, kun ekaa kertaa menin kouluhun. Ei silloon ollu... Nyt saman saa teherä vappaehtoosesti ihan omasta taharosta. Matkalla jualahti miälehen että kohta tästä koulusta tuloo sitä tylsää (koodaus ei voi tiätysti olla koskaan tylsää) jokapäiväästä puurtamista. Joku uskalti ohiittaa, siihen unohtu tylsät asiat. Emmä yhtää hitahampi voi olla. Pimiää oli, onneksi oli valot.
Jatkoin funktioiden kirjoittamista. Täs kohtaa tajusin (pyytämättä ja yllättäen) että samalla kun funktioita kirjoittaa, oppii muistamaan mitä funktioita on olemassa ja miten ne toimii. Onkahan se vähä niinku tarkootuskin. Ei tartte hokia että memcpy on memory copy, memcpy on memory copy...
Koodaus jymähti iltapäivällä ihan totaalisesti. En oo hetkeen ollu niin hukassa. Opin (tai ainakin luulen niin) mitä NULL, 0 ja \0 tarkoittaa. Toisaalta niin oon luullu ennenkin. C-koodin tähdet (kaks peräkkäin **) sekootti asiaa viälä lisää. Kiitos kavereiden, selvisin siitä.
Funktioiden tekeminen eteni muuten (jos ei nolla draamaa lasketa) ihan kivasti. Virheitä tuli 22. Nollaan pääseminen vaatii tosi paljon. Toisaalta, niinhän se on ilmarajapinnassakin (radiotekniikkaa tämä) että muutaman prosentin error rate on parempi kuin täysin virheetön tiedonsiirto. Säälittävä vertaus mutta tulipahan ny kiriootettua.
Huamenna on vähä muuta tekemistä. Eli tulee semmonen vajaa koulupäivä. Ehkä vain 7 tuntia.

Eka viikko Hive Helsinki koodikoulussa

1. Eka päivä ever ät #HiveHelsinki Coding Schoolissa

Junassa, matkalla kouluun vähän jänskättää, ei paljon. Tiedän (siis arvaan perustuen koekuukausi vaiheeseen) mitä koulussa tapahtuu ja mitä, mun tarttoo teherä. Salasanan kuvittelen muistavani ja tunnuksen myös. En vielä tiedä miten pitkiä päiviä koulussa teen. Arvelen että ainakin joku huolestuu, saa nähdä miten käy. Juna on täynnä, huomaan meneväni samaan suuntaan kuin niin moni. Tähän kohtaan vois sanoa että ennen kaikki oli paremmin, mutta en sano.

Loggaus kouluun

Nyt sisäänkävely meni vauhdikkaasti (ei se hidas ollut koeviikollakaan). Läpyskä (kulkukortti) käteen ja koneen luokse. Otin saman paikan kuin viimeksi. Onneksi oli vapaa. Tuttua porukkaa tuli ympärille. Tuli kiva fiilis.

Tehtävät

Pienen yhteisen iteroinnin jälkeen selvisi mitä tehdään. Ja sit tein, aina 20:30 saakka. Eka vaihe on vanhan kertausta. Päädyin silti tekemään kaikki funktiot (C-koodia) uudelleen alusta saakka. En harko, opin. Niinsanotusti hakkaan asiat selkäytimeen. Välillä tuli väsyhetkiä ja pyysin kaveria chekkaamaan mikä meni pieleen. 27 tehtävää on arvioitu valmistuvan kahdessa päivässä. Sain tehtyä 10. Ihan hyvä alku ajattelen. Nyt en vielä pohdi aikatauluja, teen vain tehtäviä jotka tehdä pitää.

Yle kävi kyläs

Arvasin että olen kohde (56v). Kyselivät yllättäviä. Yritin vastata. En tiedä miten meni. Tässä pari linkkiä.
         Yle tarinaa koulun ekasta päivästä
          Yle alueellinen uutislähetys ekasta päivästä (05:10 minuutin kohdalta alkaa)

Alla on tähtikartta jota täytetään koulussa sitämukaa kun saa tehtäviä tehtyä ja kokeista selviää.

2. Toinen päivä Hivessä

Kuudelta ylös ja reipas 20 km pyöräily koululle. Ajattelin pitää fokuksen myös liikunnassa. Siinä samalla tulee sata (pikkuusen liioottelua) uutta ideaa liittyen päivän haasteisiin. Tänään pitäis saada loput 17 tehtävää tehtyä jos pysyy kerrotussa aikataulussa. Jos ei niin sitten jatkan huomenna. Tehtävät on saatava valmiiksi ennen kuin pääsen seuraavaan projektiin. Menee aikaa kun kirjoitan kaikki alusta saakka vaikka kyseessä on tehtävät, jotka on jo kertaalleen testijakson aikana tein. Toistoja, toistoja... sehän on se miten kiekkoja ylämummoon laitetaan.

Mihin saakka pääsin

Ei tullu tehtävät valmiiksi. Jäi huomiselle purtavaa.

Piäntä tuskaa

Tänään koulun henkilökunta kertoi tavoitteista. Elikkä tekemisillä on aikataulut. Tarttee saada jotain valmiiksi. Elikkä vähän tuli stressiä. Ajattelin että mitä jos en... Lopetin sen asian ajattelemisen siihen paikkahan.

3. Kolmas päivä Hivessä

Ekat tehtävät myöhässä. Oli estimoitu kaksi päivää. On vaan niin monta tehtävää että ei aika riitä. Testaaminen syö aikaa. Toistoa toistoa että C-koodauksen rutiinit menee selkäytimeen. Pysyn edelleen metodissa, jossa keskityn detaleihin ja virheiden välttämiseen. Kokeilen tätä kokeilen tota ja feilaan ei ole mulle virhe. Typot ja jo opittujen asioiden kanssa tehdyt mokat on virheitä. Vain virheet lasketaan, niiden määrää pitää onnistua vähentämään. Onnistumisista tulee hyvä fiilis, niitä en laske. Hyvä olo laiskistaa. Vähän raakaa tekstiä mutta itellenipä teen.

Kiitos hyvän yhteisön

Yhdessä tekeminen on huikee (vähä tyhmä sana) juttu koulussa. Se on jotenkin onnistuttu laittamaan koulun opetusmetodiin niin että siitä ei tarvi erikseen höpöttää.
Parin tehtävän kanssa mulla oli haasteita. Keskustelu parin kaverin kanssa auttoi ja sain tehtävät valmiiksi. Mulineksi (se purnukka pilvessä joka evaluoi tehtävät) passas kaikki. Siitä tuli hyvä mieli. Lähdin etuajassa 7pm pyöräilemään kotiinpäin.
Huomenna uusien samantapaisten tehtävien kimppuun.

4. Neljäs päivä Hivessä

Junassa tein pientä plääniä miten seuraavat tehtävät teen. Elikkä ensin koodaan kaikki ~50 funktiota ja sitten testaan. Projekti on sillä tavalla oleellinen juttu että nyt rakennetaan kirjastoa jota käytetään paljon tulevissa tehtävissä. Elikkä non ny niitä evähiä jotka reppuhun laitetahan. Niitä voi syärä vaikka kuinka palio eikä ne lopu (Laihialaanen tykkää).
Aikaa on 21 päivää. Ilmeisesti aika lasketaan ekasta koulupäivästä. 10 päivää tekemiseen pitäisi riittää. Saa nähdä miten menee. Keskityn silti pelkästään tekemiseen ja sitä kautta oppimiseen. Pohdin aikataulun sitten jos tullaan rajoille. Ehkä tingin testauksesta. Hymyilyttää jo valmiiksi. Toisaalta nämä tehtävät evaluoidaan viiden muun oppilaan toimesta. Siis viisi erillistä evaluointia. Samaten itse evaluoin viiden opiskelijan tehtävät. Niissä oppin paljon jos onnistun hyödyntämään kyseiset ajat. Ei oo mulla vielä plääniä miten sen ajan käytän. Keksin kyllä. Arvelen että idea on sama kuin heinäkuun kokeissa (joskaan en enää muista mikä se oli).
Miten meni niinku omasta mielestä (populistin otsikko)
Tammikuun ideasta toiveiden täyttymykseen. Nyt opin koodaamista ihan oikeesti. Kuukaudessa (sisältää ne koeviikot) olen oppinut C-kieltä paljon. En vielä tiedä osaanko jo kaikki koska tälläkin viikolla on tullut lisää uusia asioita.

Jokapäivä on koepäivä

Tänään sain kasaan 7 tehtävää. On vielä rutiinit hukassa. Koodia ei synny liukuhihnalta. On kokoajan asioita, joita voi tehdä paremmin. Koodin toimivuus chekataan kolmella levelillä. Kirjoitus säännöt, syntaksi ja toininta. Kahta ekaa voi testata miten monta kertaa haluaa. Toimintaa voi itse testata mutta varsinainen testaus tapahtuu kun kaikki tehtävät on valmiit (Se mulineksi, kaikkien kaveri).

5. Perjantai

Tänään tuntuu olevan eka päivä, joka on jollakin tavalla rutiini päivä. Koodaamisen vauhtiin oon päässy ja aikataulut about tiedossa. Tarkkaa opintosuunnitelmaa (alustava plääni kylläkin on) mulla ei vielä ole. Sen aika tulee kun saan työkalupakkiin (C-koodaajan pakissa on C-funktioita) perustarvikkeet koodattua.

6. Lauantai

Tänään taas intoa puhkuen koululle. Joskin vasta vähän ennen kymmentä olin koululla. Kaheksaan meni ja 21 virhettä tuli tehtyä. Tarvii nyt oikeesti keskittyä energiatasojen pitämiseen. About puolet on tästä harjoituksesta tehty (30-40 c-funktiota kirjoitettuna). Jos ensiviikolla saan loput niin hyvä on.

7. Sunnuntai

7:41 koululle päin. Pientä väsymystä havaittavissa. Tarttis ehkä pitää vapaapäiviä välillä (mutten pirä). Tänään ajattelin keskittyä funktioiden (c-kielellä kirjoitettujen) testaamiseen. Sen oon jättänyt tietoisesti vaiheeseen kaksi. Toisaalta funktioista puolet on vielä tekemättä joten ei tämä ihan pläänin mukaan oo menny. Haluan kuitenkin testata osan että saan pientä tuntumaa ennen huomista evaluointia. Onneksi kukaan ei ehtinut varata mun laittamia aikoja. Poistin ne kun en tuntenut olevani valmis evaluoimaan ketään vielä maanantaina. Niissä sessioissa testausta on tehtävä jokatapauksessa.
Tänään oli siis testauspäivä. Pöllin yhden testiohjelman netistä. Oikeesti löysin useamman ja valitsin niistä parhaiten sopivan. Pienen tuunauksen jälkeen sain ohjelman toimimaan. Toiminee hyvin kun löysi mun funktioista virheitä ison kasan. Tuli hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle viikolle.

Miten eka viikko meni niinku omasta mielestä.

Hyvin, erittäin hyvin. Mielenkiinnostamaan (se kiriootetahan just nuan) jäi miten paljon evaluoinnit tuo lisäarvoa oppimiselle. Evaluointi on Hiven yks iso juttu. Elikkä niissä opitaan toisilta oppilailta miten asioita voi tehdä ja ajatella. Niitä teen (siis niin ajattelen) ensiviikolla.

Tekoälyn tekemien päätösten perustelu ja niistä vastuun ottaminen

Tiaroksi lukioolle

Mun tarinat menee nyt vähän specifisemmälle levelille (voi olla että joskus välillä repsahtaa).

Tekoäly

Oon sen sanan suhteen vielä täyttä ymmärrystä vailla. Elikkä en edes yritä lähteä kuvaamaan sitä tässä vaiheessa. Oon sen verran monta erilaita kuvausta siitä lukenu. Siksi pysyn termissä algoritmi ainakin tässä vaiheessa.

Virkavastuu

Sain innostuksen otsikon aiheeseen linkedin kontaktin aloitteesta. Tässä linkki linkedin tarinaan ja itse dokumenttiin.

• https://www.linkedin.com/posts/anttijaasko_ai-rpa-bugi-activity-6585868864117067778-t3W6
• http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161700/TEAS_44_19_Algoritmi%20paatoksentekijana.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tässä yksi osa jota ajattelin pitää chekkilistana kun koulussa algoritmeja kirjoitan. Se miten ajatus toimii jää nähtäväksi. En tässä lähde vielä pohtimaan otsikoiden sisältöjä. On innovoinnin aika. Silloin juttuja kirjoitetaan päästä paperille, sen enempää niitä kritisoimatta.

1. Description of the algorithm
2. Key points before, during and after the algorithm execution process

• Administration of the input data during the process
• Location of the input data (memory, file system database etc)
• Security: Input, temp and output data point of view
• Access rights to fetch/search the input data
• Access rights to the input data during the process
• Access rights to the input data after process execution
• Access rights to the created data during the process execution
• Access rights to the created output data after the process execution
• Administration of an output data after the process execution
• Location of the output data
• Access rights to the output data
• Content of the output data
• Planned usage of the output data
• Life time of the output data
• Modification of the output data in case of changes in the input data
• Modification of the output data in case of changes in the process
• Responsibility of validity of the created information
• Description how the output data (decision) is created based on the input data.
• Description of access rights to the output data