Miksi päätin hakea opiskelijaksi #HiveHelsinki Coding Schooliin

Koska päädyin hakemaan kouluun

Rupesin kattelemahan historiaa (siis mun omaa). Siis että miksi päädyin hakemaan opiskelijaksi #HiveHelsinki Coding Schooliin. Mail, netti browserit ja muista somen historiasta huomaan että ajatus on syntynyt tammikuun (2019) toisella viikolla.
#HiveHelsinki koulua mainostettiin siihen aikaan kovasti paljon, siksi se lienee osunut minunkin silmiin.

Näistä se nyt ei ainakaa johoru

Tää menöö pikkuusen spekuloinnin ja sen tunnetun keittiöpsykologian puolelle kun rupian selittämähän miksi nyt just päädyin menemään yhtään mihinkään. Täs kumminki piäntä listaa:
• Viirenkymmenen villitys
• Jotain muutosta elämään
• Tylsistyny nykyiseen elämään
• Uusia haasteita hakemaan
• Höpötys elinikäisestä oppimisesta innosti
• Kokeelen pääsenkö enää mihinkää. Ajatuksella että en mee sitte kumminkaa vaikka pääsisin
• Kummallinen päähänpisto
• Suomi nousuun teemalla
• Virkistävä tauko työelämään
• Lapsuuren haave

Mä en myännä noista yhtäkään. En koe että tässä mitään sen suurempaa tapahtuu. Oon ennenkin vaihtanu töitä. Kuitenkin aina samalla työnantajalla, jos ei lasketa sitä kun lähdin puhelinlaitokselta (vuonna 1988) nykyisen työnantajan (E///) leipiin. Sitä leipää on syäty. Yhyren kerran oon menny (199x vuanna) takaasi kouluhun kun innostuin markkinointia opiskelemaan. Sen tein työn ohessa, vapaa-ajalla. En eres haaveellu myyjäksi. Hain ymmärrystä markkinoinnista ja sain sen. Muuten oppiminen on tapahtunut työn ohessa ja sisäisillä kursseilla.

Miten nyt sitte oikein hakemiseen pääryin

Koorannu moon aina ja siitä tykänny. Mä veikkaan (kun en ittiäni niin kovin hyvin viälä tunne) että syy kouluun hakemiseen on syntynyt hitahasti viimeesen kaharen vuaren aikana. On tullu törmättyä jos toisenkin kerran tilanteeseen että analysoitavaa dataan on valtavat määrät ja keinot (osaaminen) sen parsimiseen on rajallista (pohojalaasena en tätä kyllä virallisesti myännä). 2017 alkuvuonna kävin Stanfordin yliopiston 11 viikon ”Machine learning” nettikurssin. Siitä se paha miäli vain lisäänty. Huomasin että on paljon algoritmeihin liittyviä asioita jotka ei oo selkäytimessä. Tavallaan tiedän jotain mutta oikeesti detailit ei oo hanskassa. Ja tua tallaanen mukatiätäminen ei mun luantehelle sovi. Samaten meidän (Ericsson) ”data scientist” ihmisten kielenkäyttö on sellaasta mitä en pysty ymmärtämähän. Suameksi sanottuna mulla ei oo datan ammattimaiseen prosessointiin tarvittavat termit, asiat ja detailit hanskassa. #HiveHelsinki suositteli että koulua ja työtä ei kannata sekoottaa keskenään. Siksi päädyin opintovapaaseen. Se on munkin miälestä hyvä ajatus. Nyt on fokus uusien asiootten oppimises.

Kiteytys

Jos tään nyt vaikka kiteyttäis M Matikaisen (oli hiihtäjä) lauseesehen. Lausees pikkuusen omaa tulkintaa.
”Havuja p....le, nyt on ylämäki ja seuraavas alamäes pitää suksien luistaa”.
Itse en näe kouluun menemisessä mitään sen suurempaa ja ihmeellisempää.

Kela ja muut valtion virastot

En ajatellu, mutta kiriootan ny kumminki

Ajattelin että en, mutta jos nyt kumminkin. Liittyy tämäkin kouluun ainakin jollakilailla. Oon jo useamman viikon aikana soitellut ja meilaillut valtion virastojen työntekijöiden kanssa.

Valtion virastoja piisaa

Täs virastot joiren kaas oon jutellu tai meilaallu: Opetusministeriö, Opetushallitus Kela (kaikkien kaveri), sosiaali- ja terveysministeriö ja työllisyysrahasto.

Hylykäämiskilipaalu

Oikein innostuin tänään kun huomasin mihin viidakkoon oon menossa (siis ihan aikuusten oikeesti innostuin). Parin laki-ihmisen kanssa juteltuani tulin siihen kylmään tosiasiaan että työllisyysrahastosta en tule tässä vaiheessa saamaan pennin hyrrää. Tilannetta edelsi se että työllisyysrahasto hylkäsi mun tekemän hakemuksen (koulu ei täytä lain kriteerejä kyseisenlaisen tuen saamisen osalta). Hylkäsin heidän hylkäyksen josta seurasi että he hylkäsivät tekemäni hylkäyksen hylkäyksen. En tietenkään hyväksynyt sitä (kauhia sota oli syntymäs). Lopputuloksena päädyin keskustelemaan työllisyysrahaston laki-ihmisen kanssa (luki mulle niinsanotusti lakia). Elikkä se reitti on tältä osin kuljettu loppuun. Jos haluan vaikuttaa asiaan tarvii mun heidän mukaansa viedä asiaa ammattijärjestöjen suuntaan. Akava, Sak, sttk jnejne. EK:kin ollee hyvä suunta. Ammattijärjestöjen (ellen sitte mene kysymään yhestä talosta jossa paljon isoja pylväitä että miten meni niinku omasta mielestä toi aikuisopiskelusta vouhkaaminen) suunnan jätän tässä vaiheessa käyttämättä. #HiveHelsinki koulun ihmisen kanssa meilailin sen verran että tiedostavat että meitä työllisyysrahaston kautta mahdollisesti tukea saaviakin on olemassa. Eivät olleet fokusoineet kyseiseen asiaan. Ehdotin että (in future) tarttis teherä jotaki.

Plän B

Vähä niinku formulooski, siirryn nyt plän B:hen (party modea ei taira tästä pläänistä löytyä). Elikkä siirryn Kelan suunnasta opinto- ja muiden tukien hakuun. Soitin Kelan ihimiselle, kertoi stepit miten edetä. Menin nettiin täyttämään opintotukihakemusta. Pienien arvailujen ja epäonnistumisien jälkeen totesin että #HiveHelsinki koulua ei kelan hakemuksesta löydy.

Mitä seuraavaksi

Huomenna 8:42am (leppoisaa #HiveHelsinki huumoria) soitan Kelalle ja sanon että nyt teherähän yhyres nämä hakemukset. Täs on nyn piäni vaara notta blogi päivityksiä tuloo vähä tihiämmäs taharis.

Reppu ja penaali

Kummallinen olo

#HiveHelsinki kouluun valituksi tulemisen jälkeen on ollut vähän kummallinen olo. Kummallinen tarkoittaa tässä kohtaa sitä että en osaa oikein laittaa asiaa mihinkään ”samanlainen juttu kuin joku muu”-kasaan.

Jotain plääniä

 Sen verran oon saanu aikaiseksi että koulu tarvii paloitella moneen (enemmän kuin 2 on monta) palaan. Silleen mun 2v ”study leave” aika ei pääse ylittämään kahta vuotta. Talon tapa toi 2v. Ajatus on että teen koulun vaatimat työharjoitukset E///:lla. Vaihtoehtoja tuntuu olevan useammilla organisaatioilla. En nyt pohdi niitä viälä sen enempää.

Mitä koeviikoilla tuli opittua

Yhtäkkiä (ennen oli ’ hipsu tuala välis) tuli miälehen koekuukauden jälkeen että oon oppinu yhden uuden isomman asian ja re-fressannu toisen koulun kokeissa. C-koodausta tuli kans opittua mutta sitä ei ny tähän lasketa.
Uus asia on se että kokeissa tuli huomaamatta opiskeltua erilaisia algoritmeja liittyen
asioiden sorttaamiseen. Yllätyin että senkin asian voi tehdä monella tavalla ja että ei ole yhtä ja ainoaa parasta tapaa vaan valittava algoritmi riippuu ympäröivistä asioista. Piti (siis ihan pakko) tehdä muutama C-koodi ja todeta sorttaamisen hienouksia ja detaleita vähän lisää. 
Toinen asia liittyy evaluointiin. Metodi jolla pääsee ongelman yli kun homma meinaa jumiutua. Siis toisin sanoen kilauta kaverille ja kerro hänelle mitä olet tekemässä. On se metodi ollut tiedossa ennenkin nyt, vain muistan hyödyntää sitä useammin.

Mitä mä ny sitte opiskelen seuraavat vuaret

Mitä koulussa tulen tarkkaan ottaen opiskelemaan, en vielä tiedä. Suunta on algoritmeissa ja tekoälyssä, se on jo selevää. Reppu ja penaali jää hankkimatta. Ipadi käres meen.

Vähä pöhölöö

Täytyy myöntää että on menny vähän ihon alle tää kappale. Ainakin sata (parahas tapaukset yli 200) kertaa on tullu kuunneltua. Perustuu tiätysti J Jalosen oppeihin jääkiekossa. Oot vähä pöhölöö, sanoos pohojalaanen.

Loppuhun asti

Töissä oon ajatellu olla ihan sinne koulun alkamiseen saakka. Elikkä loppuhun asti teheen 5G purnukoota.
Siellä (siis töissä ja matkoilla) riittää kaikkea jännää. Täs yks tarina kriisinhallinnasta (siis kun ensin itte mokaa) ja luovasta ratkaisusta.


Otin polkupyörän mukaan Ruotsiin kun työmatkalla oon. Tukholma on kiva paikka pyöräillä.
Sunnuntaina (siis viikko sitte) kun lähärin Ruattihin olin ostanu etukätehen laivalipun Viking lineltä (oikeesti olin ostanu Siljalta) ja menin tiätysti Viikkarin terminaaliin autokaistalle polokupyärän ja ison matkalaukun kans. Ei löytäny virkailija lippua mun nimellä. Sitte selevis mullekin että Siljalle pitäis ehtiä. 30 min aikaa. Sen seittemän sekunnin henkinen katastrofi (sama aika kun yks Matti tuli aikanaan noukalta monttuun) että miten tästä selvitään. Plääni syntyi, tilasin apilla Uberin ja kävelin paikkaan mihin tilatut taksit tulee. Sanoin kuskille että tässä laukku, mene Siljan autokaistalle tulen pyörällä perässä. Se reitti oli pyörällä nopeempi. Ehdin pyörän kans laivaan laukku mukana. Lie jäänyt taksikuskillekin lapsille kerrottavaa siitä retkestä. Alla kuvaa Uber taksin ajoreitistä.