sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Miksi päätin hakea opiskelijaksi #HiveHelsinki Coding Schooliin

Koska päädyin hakemaan kouluun

Rupesin kattelemahan historiaa (siis mun omaa). Siis että miksi päädyin hakemaan opiskelijaksi #HiveHelsinki Coding Schooliin. Mail, netti browserit ja muista somen historiasta huomaan että ajatus on syntynyt tammikuun (2019) toisella viikolla.
#HiveHelsinki koulua mainostettiin siihen aikaan kovasti paljon, siksi se lienee osunut minunkin silmiin.

Näistä se nyt ei ainakaa johoru

Tää menöö pikkuusen spekuloinnin ja sen tunnetun keittiöpsykologian puolelle kun rupian selittämähän miksi nyt just päädyin menemään yhtään mihinkään. Täs kumminki piäntä listaa:
Viirenkymmenen villitys
Jotain muutosta elämään
Tylsistyny nykyiseen elämään
Uusia haasteita hakemaan
Höpötys elinikäisestä oppimisesta innosti
Kokeelen pääsenkö enää mihinkää. Ajatuksella että en mee sitte kumminkaa vaikka pääsisin
Kummallinen päähänpisto
Suomi nousuun teemalla
Virkistävä tauko työelämään
Lapsuuren haave

Mä en myännä noista yhtäkään. En koe että tässä mitään sen suurempaa tapahtuu. Oon ennenkin vaihtanu töitä. Kuitenkin aina samalla työnantajalla, jos ei lasketa sitä kun lähdin puhelinlaitokselta (vuonna 1988) nykyisen työnantajan (E///) leipiin. Sitä leipää on syäty. Yhyren kerran oon menny (199x vuanna) takaasi kouluhun kun innostuin markkinointia opiskelemaan. Sen tein työn ohessa, vapaa-ajalla. En eres haaveellu myyjäksi. Hain ymmärrystä markkinoinnista ja sain sen. Muuten oppiminen on tapahtunut työn ohessa ja sisäisillä kursseilla.

Miten nyt sitte oikein hakemiseen pääryin

Koorannu moon aina ja siitä tykänny. Mä veikkaan (kun en ittiäni niin kovin hyvin viälä tunne) että syy kouluun hakemiseen on syntynyt hitahasti viimeesen kaharen vuaren aikana. On tullu törmättyä jos toisenkin kerran tilanteeseen että analysoitavaa dataan on valtavat määrät ja keinot (osaaminen) sen parsimiseen on rajallista (pohojalaasena en tätä kyllä virallisesti myännä). 2017 alkuvuonna kävin Stanfordin yliopiston 11 viikon ”Machine learning” nettikurssin. Siitä se paha miäli vain lisäänty. Huomasin että on paljon algoritmeihin liittyviä asioita jotka ei oo selkäytimessä. Tavallaan tiedän jotain mutta oikeesti detailit ei oo hanskassa. Ja tua tallaanen mukatiätäminen ei mun luantehelle sovi. Samaten meidän (Ericsson) ”data scientist” ihmisten kielenkäyttö on sellaasta mitä en pysty ymmärtämähän. Suameksi sanottuna mulla ei oo datan ammattimaiseen prosessointiin tarvittavat termit, asiat ja detailit hanskassa. #HiveHelsinki suositteli että koulua ja työtä ei kannata sekoottaa keskenään. Siksi päädyin opintovapaaseen. Se on munkin miälestä hyvä ajatus. Nyt on fokus uusien asiootten oppimises.

Kiteytys

Jos tään nyt vaikka kiteyttäis M Matikaisen (oli hiihtäjä) lauseesehen. Lausees pikkuusen omaa tulkintaa.
Havuja p....le, nyt on ylämäki ja seuraavas alamäes pitää suksien luistaa”.
Itse en näe kouluun menemisessä mitään sen suurempaa ja ihmeellisempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti