Mitä mä ny sitte rupian oppimahan.

Oppimisen pääsuunnat

Mulla ei oo harmaata (tai on pikkuusen) aavistusta miten #HiveHelsinki koulussa tehdään opintosuunnitelma. Siis se mitä ja miten on tarkootus oppia. Ajattelin että ennenkö kukaa kerkiää sekoottaa mun ajatuksia niin kiriootan pläänin paperille. Ajattelin ensin että mä haluan oppia kaikki. Onneksi muistin että mähän osaan jo aika palio. Enää ei tartte oppia kaikkia. Täs lyhyesti mitä ajattelin oppia (voi olla että koulussa ekalla viikolla tuloo piäntä tarvetta säätämiseen). Algoritmeja parsittujen datojen analysointiin ja hyödyllisen informaation tuottaminen niiden perusteella. Toinen on rajapintojen kuvaus (vaikia asia kertoa, kun en osaa kertoa). Miten dataa voi prosessoida rinnakkain (tulukaa parijonos nottei vasen väsy, sanoo pohojalaanen). Security, son kans tärkiä asia. Viki Pedia sanoo sen näin ”Security is freedom from, or resilience against, potential harm (or other unwanted coercive change) caused by others.” Mä käännän ton tälleen: ”Riskianalyysi”. Son tiätysti väärin käännetty, mutta ihan sama. Kaksi esimerkkiä (yks poliitikko olis ottanu kolme) pohdittavaksi. Kela, melko varmasti hylkää hakemukset. Miten varautua? En nyt mee tässä mun security solutionin detaleihin. Ilmastonmuutos, mahdollisia rajoituksia kulutukseen (pohojalaanen ei tiätysti luavu mistään). Miten varautua? En meen ny tähänkää. Tossa ne nyt on höpötettynä tämän hetken ajatukset mun tulevan opiskelun suunnista.

Mäppäys koulun opetussuunitelmiin

Miten mäppään tavoitteen #HiveHelsinki koulun listaamiin ”polkuihin”?
Se menöö näin:
Koulun polut on listattu täällä.
Tässä mun valitsemat opetussuunnitelmat:
• ALGORITHMS & AI
• ORGANIZATION
• SECURITY
• PARALLEL COMPUTING
Elikkä siinä mun kolme (nolla, yks, kaks...) juttua mihin ajattelin #HiveHelsinki koulussa fokusoida.

Miltä nyt tuntuu?

No tuntuuhan se (Vaihtelu virkistää sano Kissa kun Mummolla pöytää pyyhki). Opintovapaa on signattu linjamanagerin, mun ja HR ihmisen toimesta. Projektipäällikkö sano että sun hommat on loppu. Soli kauhia tunne, tuli niinku fiilis että nyt hommat loppuu. Viäläki sitkiästi oon sitä miältä että ei tämä oo mikään iso muutos (Lopeta se jankuttaminen sanoos pohojalaanen tuahon).

Seuraavalla kerralla ajattelin pölistä tavoitteista ja niihin liittyvistä riskeistä. Saa nähärä innostunko. Pitääs, niin mä ajattelen.