Reppu ja penaali

Kummallinen olo

#HiveHelsinki kouluun valituksi tulemisen jälkeen on ollut vähän kummallinen olo. Kummallinen tarkoittaa tässä kohtaa sitä että en osaa oikein laittaa asiaa mihinkään ”samanlainen juttu kuin joku muu”-kasaan.

Jotain plääniä

 Sen verran oon saanu aikaiseksi että koulu tarvii paloitella moneen (enemmän kuin 2 on monta) palaan. Silleen mun 2v ”study leave” aika ei pääse ylittämään kahta vuotta. Talon tapa toi 2v. Ajatus on että teen koulun vaatimat työharjoitukset E///:lla. Vaihtoehtoja tuntuu olevan useammilla organisaatioilla. En nyt pohdi niitä viälä sen enempää.

Mitä koeviikoilla tuli opittua

Yhtäkkiä (ennen oli ’ hipsu tuala välis) tuli miälehen koekuukauden jälkeen että oon oppinu yhden uuden isomman asian ja re-fressannu toisen koulun kokeissa. C-koodausta tuli kans opittua mutta sitä ei ny tähän lasketa.
Uus asia on se että kokeissa tuli huomaamatta opiskeltua erilaisia algoritmeja liittyen
asioiden sorttaamiseen. Yllätyin että senkin asian voi tehdä monella tavalla ja että ei ole yhtä ja ainoaa parasta tapaa vaan valittava algoritmi riippuu ympäröivistä asioista. Piti (siis ihan pakko) tehdä muutama C-koodi ja todeta sorttaamisen hienouksia ja detaleita vähän lisää. 
Toinen asia liittyy evaluointiin. Metodi jolla pääsee ongelman yli kun homma meinaa jumiutua. Siis toisin sanoen kilauta kaverille ja kerro hänelle mitä olet tekemässä. On se metodi ollut tiedossa ennenkin nyt, vain muistan hyödyntää sitä useammin.

Mitä mä ny sitte opiskelen seuraavat vuaret

Mitä koulussa tulen tarkkaan ottaen opiskelemaan, en vielä tiedä. Suunta on algoritmeissa ja tekoälyssä, se on jo selevää. Reppu ja penaali jää hankkimatta. Ipadi käres meen.

Vähä pöhölöö

Täytyy myöntää että on menny vähän ihon alle tää kappale. Ainakin sata (parahas tapaukset yli 200) kertaa on tullu kuunneltua. Perustuu tiätysti J Jalosen oppeihin jääkiekossa. Oot vähä pöhölöö, sanoos pohojalaanen.

Loppuhun asti

Töissä oon ajatellu olla ihan sinne koulun alkamiseen saakka. Elikkä loppuhun asti teheen 5G purnukoota.
Siellä (siis töissä ja matkoilla) riittää kaikkea jännää. Täs yks tarina kriisinhallinnasta (siis kun ensin itte mokaa) ja luovasta ratkaisusta.


Otin polkupyörän mukaan Ruotsiin kun työmatkalla oon. Tukholma on kiva paikka pyöräillä.
Sunnuntaina (siis viikko sitte) kun lähärin Ruattihin olin ostanu etukätehen laivalipun Viking lineltä (oikeesti olin ostanu Siljalta) ja menin tiätysti Viikkarin terminaaliin autokaistalle polokupyärän ja ison matkalaukun kans. Ei löytäny virkailija lippua mun nimellä. Sitte selevis mullekin että Siljalle pitäis ehtiä. 30 min aikaa. Sen seittemän sekunnin henkinen katastrofi (sama aika kun yks Matti tuli aikanaan noukalta monttuun) että miten tästä selvitään. Plääni syntyi, tilasin apilla Uberin ja kävelin paikkaan mihin tilatut taksit tulee. Sanoin kuskille että tässä laukku, mene Siljan autokaistalle tulen pyörällä perässä. Se reitti oli pyörällä nopeempi. Ehdin pyörän kans laivaan laukku mukana. Lie jäänyt taksikuskillekin lapsille kerrottavaa siitä retkestä. Alla kuvaa Uber taksin ajoreitistä.