Ei mitään tuntein
Sunnuntaiaamuna istuin hakaniemessä aamiaista syömässä tutussa paikassa, jos tiedä monettako kertaa. Tarjoilija kyseli kuulumisia. Ihan ok, vastasin. Hetken kuluttua kysyi uudelleen, kysyin että huomaako musta jotain ulos päin. Kyllä vastasi hän. Aloin pohtimaan asiaa. Ei oikein mitään ajatusta mistään. Istuin siinä ei mitään tuntein. Arvelen (en tiedä) että johtuu kolmen viikon 15/9 rytmistä. Lauantaina ylivoimainen tehtävämäärä väheni kun päivittäiset tehtävät loppuivat. Jäi vain viikonlopputyö, ryhmätyö ja parityö. Vähän niinku olis loppu, olin jo lauantaina ajatellu. Jäänää kokea tällaistakin, joskin ei ole eka kerta. Tunnistin tunteen. Ihan kiva on tunne kun on ei mitään tuntein. Lapaantunu olo, sanoos pohojalaanen. 19:00 lähdin pois koulusta sunnuntaina. Jäi yks tehtävä kivasti vaivaamaan. Pitää (siis ei mikää pakko) mennä huomenna maanantana heti aamu seittemältä koululle. Tänään menin seittemäksi kans. Oli yks jännä juttu jääny puoleenväliin sunnuntaina.
Parityötä
Maanantaiaamulla menin 6:19 lähtevään junaan. Ajattelin tehdä vähän pidemmän skootteriajelun tänään. Eli rautatieasemalta koululle. Niin teinkin. Nyt on jäljellä ainoastaan parityö. Sitä tehdään kolme päivää keskiviikkoiltaan saakka. Teimme parini kanssa intensiivistä parityötä koko päivän, ihan aamusta iltaan. Ei tullu valmiiksi. Huomenna jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti